Slider

Kirjoittamisesta, tuskasta ja helppoudesta

07/02/2018



Luin tammikuussa Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta. Laitoin kirjan varaukseen samana päivänä, kun olin kuullut uutisen Ronja Salmen valinnasta Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtajaksi. Tiesin, että nyt oli aika lukea jotain tältä nuorelta naiselta.


12 tarinaa kirjoittamisesta osoittautui oivaksi ammattilukemiseksi. Olen tehnyt toimittajan töitä enemmän tai vähemmän 16-vuotiaasta saakka: ensin avustajana, sitten kesätoimittajana ja nyttemmin määräaikaisena. Kokemusta on kertynyt monelta osa-alueelta: olin ensin kulttuuritoimittaja, sitten kirjoitin urheilusta, seuraavaksi tein tavallisia uutisia ja nykyään editoin muiden tekstejä toimitussihteerinä ja taitan lehteä. Toiviaisen ja Salmen kirjasta teki ihanan jo se seikka, että siihen on haastateltu kaikenlaisia kirjoittamisen ammattilaisia näytelmäkirjailijoista toimittajiin ja tubetähtiin.

Bloggaaja Eeva Kolun haastattelun herättämistä ajatuksista kirjoitin jo aiemmin ja kerroin, kuinka tuo kyseinen teksti työnsi minut takaisin oman blogini pariin. Kirjassa on kuitenkin 11 muutakin inspiroivaa tarinaa, joista kirjoittamisen ammattilainen voi saada voimaa ja oppia. Kahdentoista haastattelun jälkeen mieleeni jäi pyörimään kaksi ajatusta, jotka toistuivat lähes jokaisessa haastattelussa: 
1) Lähes jokaiselle haastateltavalle kirjoittaminen on joskus tuskaa ja monesti vaikeaa
2) Parhaat ideat syntyvät, kun on tylsää ja mieli saa vaeltaa

Se, että ammattilaisetkin kärsivät kirjoittamisen äärellä on toisaalta ihanaa ja toisaalta turhaa. Ihanaa siksi, että on helpottavaa tietää, että samojen ongelmien kanssa painivat monet muutkin luovien alojen ammattilaiset itseni lisäksi. Turhaa siksi, että kirjoittamisen kuvataan ihan liian usein olevan tuskaa, kun sen ei oikeastaan tarvitsisi olla. 

Ai miten niin ei tarvitse, kysyt. 

No, kun ei sen yksinkertaisesti tarvitse olla niin kamalaa. Luin aiemmin tänä vuonna Elizabeth Gilbertin Big Magic - Uskalla olla luova -kirjan, jossa puhuttiin paljon juuri luomisen tuskasta ja siitä, miten taiteelliset ihmiset kokevat, ettei heidän luomisellaan ole merkitystä, jos sen eteen ei ole kärsitty. Gilbertin kirjaa lukiessani olin kyllä samaa mieltä hänen kanssaan, mutta ajatus ei realisoitunut omassa päässäni ennen kuin luin 12 tarinaa kirjoittamisesta. Todella monen ammattilaisen kohdalla toistui sama narratiivi siitä, kuinka kirjoittaminen ja tekstin luominen on vaikeaa ja suorastaan kiduttavan tuskallista - "mutta se tekee kirjoittamisesta tekemisen arvoista". 

Pyörittelin silmiäni ja vertailin kirjoittajien ajatuksia Gilbertin maailmankuvaan. Moni ammatikseen kirjoittava kertoi kirjassa parhaiden ideoiden syntyvän, kun mieli on levossa ja tekstin kulkevan, kun elämäntavat ovat kondiksessa. Toisaalta yhtä usein kirjoittaminen nähtiin tuskana - olenko toistanut sen jo tarpeeksi monta kertaa? Joko näiden kahden asian välinen ristiriita on ilmeinen?

Ulkoisten olosuhteiden pitää olla kohdallaan, jotta kirjoittaja voi vapaaehtoisesti (ja omaehtoisesti) kärsiä tekstinsä äärellä. Pyh, sanon minä.

Luonnollisesti meille jokaiselle osuu päiviä, jolloin teksti ei luista. Sanat eivät tule paperille sellaisina kuin haluaa, aloittaminen ahdistaa niin paljon, että mielummin pesee jääkaapin ja järjestää kenkähyllyn kuin avaa tietokoneen. Kyllä, se on luovan alan ammattilaisen arkea - mutta se ei tarkoita, että tekstin tuottamisen eteen pitäisi automaattisesti aina kärsiä.

Haluan sanoa, että tekstisi on arvokasta, vaikka et olisi kokenut yhtään ahdistusta sen vuoksi. Tekstisi on arvokasta, vaikka et olisi itkenyt ennen sen julkaisua tai hermostuneena oikolukenut sitä 34:ää kertaa. 

On ihan okei kirjoittaa teksti yhdeltä istumalta ja tuntea siitä mielihyvää. On ihan ok julkaista teksti samantien sen kirjoittamisen jälkeen. 

On enemmän kuin ok nauttia omasta työstään ja intohimostaan. 
On täysin ok tehdä rakastamaansa asiaa ilman jatkuvaa kärsimystä.

No comments:

Post a Comment

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan