Helmikuussa kirjotin sarjan postauksia, jotka koski lähinnä unelmoimista ja erityisesti töitä. Nyt oon päässyt siihen pisteeseen, että työkuviot on selvillä ainakin seuraavan 18 kuukauden ajalle ja vaikka ne ei ole ihan sitä, mistä haaveilen, ne kuitenkin vie mua ehdottomasti oikeaan suuntaan. Siksi ajattelin, että nyt on oikea palata enemmän tällaisen lifestyle-hömpän pariin ja kirjoittaa asioista, joita haluaisin tänä keväänä tehdä.

Kukaan ei jahtaa mun unelmia mun puolesta

Kirjotin viime viikolla siitä, mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa työkseni. Tällä hetkellä journalismin tulevaisuus ja tarinankerronnan keinojen kehittäminen kiinnostavat minua kaikkein eniten. Maanantaina pääsin kuitenkin toteuttamaan yhden pitkäaikaisen haaveeni, kun tein päivän verran töitä ulkomaantoimittajana. 

Kirjoittamisesta, tuskasta ja helppoudesta

Luin tammikuussa Mikko Toiviaisen ja Ronja Salmen 12 tarinaa kirjoittamisesta. Laitoin kirjan varaukseen samana päivänä, kun olin kuullut uutisen Ronja Salmen valinnasta Helsingin Kirjamessujen ohjelmajohtajaksi. Tiesin, että nyt oli aika lukea jotain tältä nuorelta naiselta.

Bloggaamista on ollut ikävä

Hitsi vieköön - kyllä, kirjoitin juuri hitsi vieköön - että on ollut ikävä bloggaamista. Omalla äänellä, omalla alustalla ja omien sääntöjen mukaan.

Myöhäisillan ajatuksia unelmaduuneista

Törmäsin tänään artikkeliin, jossa analysoitiin töitä tiuhaan vaihtavien nuorten aikuisten motiiveja ja työelämän muutoksia. Englanniksi termi on "job hopping" ja siihen kuuluu negatiivinen konnotaatio - liian monta työsuhdetta liian lyhyessä ajassa meinaa, että sussa täytyy olla ehdottomasti jotain vikaa.