Slider

Kuinkas sitten kävikään

16/11/2017


Tiedättekö sen tunteen, kun kuvittelee tietävänsä, miten sun elämä tulee sujumaan seuraavan vuoden ajan, mutta sitten yhtäkkiä kaikki suunnitelmat meneekin ihan pänvastoin?


Mulle kävi just niin. Kun kirjoitin elokuussa tänne blogiin, että ensi vuoden aikana aion oikeasti yrittää pistää yrityksen pystyyn ja tehdä jotain mun viestinnästä kertyneellä osaamisella, niin mä aidosti uskoin, että seuraavan vuoden aikana mä tekisin niin. Sitten kesä loppui, mulle tarjottiin syksyksi määräaikasta työsuhdetta kesätyöpaikasta ja yliopiston tutkimusavustajan hommatkin jatkui. Yhtäkkiä kalenteri oli täynnä töitä.

Alunperin tämän syksyn piti olla kevyt. Mun piti tehdä vähän töitä ja pitää taukoa opiskelusta. Pidin kyllä taukoa opiskelusta, mutta töitä oon paahtanut sellaisella tahdilla, että pois alta. Molemmissa työpaikoissa on ihan superkivaa ja molemmista löytyy kannustavia ja ihania ammattilaisia, jotka tsemppaa ja auttaa eteenpäin. Kummastakaan työstä en haluaisi tällä hetkellä luopua.

Blogin suhteen kriisi ei ole vieläkään ohi. Joinakin päivinä kaipaan näitä hommia ihan hullusti ja haluaisin jakaa ajatuksia pidemmässäkin muodossa kuin vaan esimerkiksi Twitterissä. Toisaalta ahdistun siitä, miten paljon musta on netissä tietoa ja miten paljon mun yksityisiä juttuja on esillä. 

Ja tietty viestinnän ammattilaisena odotan omalta blogiltani paljon. Tämä koko homma on ollut jo yli vuosikymmenen ajan rakas harrastus ja sen myötä tietotaitoakin on paljon. Postauksia kirjoittaessa mielessä kiikkuvat tietyt standardit, joihin jokaisen postauksen pitäisi yltää, ennen kuin teksti menee julki.

Tässä suhteessa päätin olla itselleni armollisempi: Bloggaan silloin kuin huvittaa ja mulla on sanottavaa ja sanon juuri sen, mikä mua itseäni sillä hetkellä kiinnostaa. En ala vääntää joululahjavinkkejä tai kuukauden suosikkeja siksi, että nyt mun on pakko julkaista jotain, vaan aion julkaista jotain silloin kuin itse haluan.

Totuuden nimissä on sanottava, että yllä kuvaillulla taktiikalla tuskin kasvatetaan seuraajamääriä tai houkutellaan yhteistyökumppaneita, mutta se ei ole tarkoituskaan. En ole tehnyt niin koko 11-vuotisen blogiurani aikana – enkä tee nytkään.

Sen sijaan aion jakaa mun ajatuksia samalla tapaa kuin tein Amerikassa vietetyn puolivuotisen aikana tai silloin, kun pidin mun ihan ensimmäistä blogia Vuodatuksessa. Toivottavasti se tuo sitä kaivattua aitoutta ja helppoutta tähän hommaan.

Love you lots, Minna

p.s. Aktiivisempaa sisällöntuotantoa löytyy minun ja Lauran kirjablogista, Bibbidi Bobbidi Bookista. Postataan siellä joka tiistai ja lauantai (ja joskus vähän muulloinkin)!

No comments:

Post a Comment

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan