Slider

EASY CHRISTMAS DIY: VANILLA SUGAR BODY SCRUB

14/12/2016


Hello guys! Christmas is so near already I can taste it and feel it and smell it! I can't wait. (You probably can't tell that I'm excited....) This year, I started buying Christmas presents is July. I spotted something that would suit my mom really well and thought I'd buy it. Even if it was half a year before Christmas... Now, 10 days before Christmas eve, I have every single present bought and waiting to be wrapped. (One more is still on the way somewhere between the States and Finland but bought all the same.)

Every year I look through Pinterest photos and before Pinterest was invented, it was Christmas magazines, and dream about making something myself. This year I made that come true and damn I'm pleased with myself that I actually did a part of the gifts myself. I'm not giving them as actual Christmas presents but rather pre-xmas gifts for friends who I didn't buy anything this year. With a card attached, they are the perfect little thing to give away.

So what did I do this year? Pink Vanilla Sugar Scrub. Yes, it is girly. And yes, it smells heavenly.

And it's extremely easy to make. Here's what you'll need:
  • 3/4 dl coconut oil
  • 2 dl granulated sugar
  • 2 drops of food coloring
  • 10 drops vanilla extract
Melt coconut oil until it's melted wholly. Add sugar and mix. Add two drops of food coloring (whatever color you wish) and finally, add 10 drops of vanilla extract. Mix together.

This makes two or three small jars of scrub. For larger batches you might want to double or triple the amounts. Happy crafting!

Oh, btw, I have a Christmas themed Pinterest board if you need some inspiration for holiday season. Check it out here!



Jouluun on kymmenen päivää. Kymmenen päivää! Kun oot juonu glögiä kuukauden ja kuunnellu joululauluja jo monta viikkoa, niin se, että jouluun on enää kymmenen päivää, on ihan mahtavaa! Mulla on kaikki joululahjat viimein hankittuna, ne pitäs enää vaan paketoida ja kuljettaa kotikaupunkiin.

Tänä vuonna, kuten niin monena vuonna ennenkin, haaveilin itsetehdyistä joululahjoista. Sitten löysin Pinterestistä aivan sairaan helpon ohjeen sokerikuorinnan tekemiseen itse ja no, se oli menoa. Kaikki ainekset sattui löytymään kotoa, joten keittelin mömmön kasaan yhtenä marraskuisena sunnuntai-iltana ja kipaisin maanantaina kaupoille etsimään purkkeja ja koristelutarvikkeita. Purkit löytyi Tokmannilta (ostin kaksia erilaisia) ja nauhat ja pakettikortit Tigerista. Postauksen kuvaan osui yksinkertainen ja koristelultaan vajaa yksilö, koska ehdin jo lahjoittaa koristeellisemmat eteenpäin, ennen kuin tajusin, etten ollut kuvannut niitä.

Mutta, ohje tulee tässä. Tarvitset...
  • 3/4 dl kookosöljyä
  • 2 dl sokeria
  • 2 tippaa elintarvikeväriä
  • 10 tippaa vanilja-aromia
Sulata kookosravas mestemäiseen muotoon. Sekoita sekaan sokeri (määrää kannattaa itsekin arvioida ja lisätä tai laittaa vähemmän sen mukaan, miltä koostumus näyttää ja tuntuu). Lisää elintarvikeväri ja sekoita, kunnes väri on tasainen. Lisää lopuksi vanilja-aromi.

Ohjeesta tulee 2-3 pientä purkkia kuorinta-ainetta. Isompia satseja varten ohje kannattaa tuplata tai triplata. Kannattaa kokeilla myös muita hajuja, vaikka sitruunaa tai vadelmaa, kuten alkuperäisessä ohjeessa oli tehty. Hauskoja askarteluhetkiä!

p.s. Mulla on Pinterestissä joulu-aiheinen taulu, jos kaipaat inspistä. Tsekkaa se täällä!

MY FAVORITE THINGS IN NOVEMBER

06/12/2016

Viikko sitten mä kyselin, että haluaisitteko nähdä näitä kuukauden suosikit -postauksia vielä lisää ja no, päätin sitten itsevaltaisesti, että haluan kirjoittaa näitä. Näiden kautta on niin helppoa reflektoida viime kuukauden tekemisiä ja parhaita paloja, ja samalla se laittaa vähän perspektiiviin sitä, mikä omassa elämässä on hyvin ja mikä ei. Joten pidemmittä puheitta, tässä niitä taas tulee!


Kirja: Herman Melvillen Moby Dick. Se oli pitkä, se oli puuduttava, se oli koettelemus - mutta se pääsee listalle siksi, että olen itsestäni niin samperin ylpeä, että sain sen luettua kokonaan. Ja loppujen lopuksi siitä löytyi vielä tosi mielenkiintoisia teemojakin!

Tekeminen: Tutkiminen. Tein sitä sekä tutkimusavustajan työssä yliopistolla että omaa kandidaatintyötä varten. Kiinnostavien aiheiden perässä jaksaa juosta vaikka kuinka kauan ja siihen akateemisen kirjallisuuden mereen on niin helppo upota tuntikausiksi... (Joo, mä oon vähän nörtti.)

Ruoka: Mikä tahansa terveellinen. Hektisen elämän takia ruoka oli viime kuussa vähän retuperällä, joten annoin kymmenen pistettä ja papukaijamerkin itselleni joka kerta kun söin terveellisesti. (Ja olihan ne joulusuklaatkin aika hyviä!)

Juoma: Glögi. Mainitsin jo tossa joku viikko sitten, että olen ehdottomasti jouluihminen. Glögiä on juotu jo lokakuun puolivälistä saakka.

Treeni: Body Balance. Kerkesin sinne kerran marraskuun aikana. Mutta se oli silti koko kuun kivoin treeni.

Saavutus: Tehtyjen kouluhommien määrä. Marraskuun loppuun osui niin monta palautuspäivää, että luulin hukkuvani niiden alle. Vaan enpäs hukkunut, vaan hengissä selvittiin.

Sarja: Gilmoren tytöt! Netflixissä on jo uusia jaksoja, mutta mä en ole vielä ehtinyt sinne saakka. Pitäs varmaan aktiivisesti vältellä spoilereita....

Biisi: Justin Bieberin Christmas Eve. Ei siitä sen enempää.

Ihanaa itsenäisyyspäivää sulle!

ALEXA DAGMAR: NUOREN NAISEN OPAS (PIKA-ARVIO!)

03/12/2016


"Ihanan visuaalinen, paljon kauniita kuvia ja söpöjä fontteja"

Noilla sanoilla olen kuvaillut Alexa Dagmarin Nuoren naisen opas -kirjaa lukupäiväkirjaani (joka on muuten tuo ihana Rifle Paper Co:n kukkavihko tuossa taustalla). Teos tuli ulos viime kesänä ja tein siitä hankintaehdotuksen kirjastoon. Se meni läpi ja varmaan alle kolmessa viikossa kirja oli mulla luettavana.

Tekstin osalta teos helposti lähestyttävä. Alexa kirjoittaa kirjassaan hyvin samanlaisella tyylillä kuin blogissaan, selkeästi ja ymmärrettävästi. Sisällön kannalta odotukseni eivät olleet korkealla, sillä useamman bloggaajan kirjoja lukeneena olen oppinut, että liikaa ei kannata laittaa paineita painetulle sanalle. Teos sisältää vinkkejä täydelliseen vaatekaappiin, juhlien järjestämiseen, sisustamiseen ja kauneuteen, sekä ehkä hieman yllättäen yhden luvun yrittäjäksi ryhtymisestä. Tuosta viimeisestä luvusta Alexalle ehdottomasti pointsit kotiin, sillä sitä en tältä kirjalta osannut odottaa.

Sekaan on ripotelu paljon inspiroivia sitaatteja ja tietenkin Alexan tyyliin sopivia valokuvia. Näiden ansiosta (tai niiden takia) pitkiä tekstimassoja ei juurikaan ole ja kirjan lukaiseen yhdessä illassa läpi. Se ei varsinaisesti ole huono asia - niin teos on todennäköisesti tarkoitettukin luettavaksi. Vinkkejä saa moniin asioihin, minkä vuoksi yhteen ei ehkä ole niin paljon aikaa uppotua.

Joululahjaksi tämän voisi ehkä hankkia perheen blogi-intoilijalle tai vaihtoehtoisesti vaikkapa teinille. Jos olet lukenut kyseisen kirjan, niin kerro kommenteissa, mitä tykkäsit!

p.s. Lisää kirjoihin liittyviä juttuja kirjablogin puolella, Bibbidi Bobbodi Book.

SHOULD I STILL DO FAVORITES?

29/11/2016


Muistatteko vielä, kun joskus 2014-2015 tein kuukausittain suosikki-postauksia? Niissä oli kirjoja, ruokaa, tekemistä, treenejä yms. Lueskelin niitä tässä yhtenä iltana ja mietin itekseni, että ne on itseasiassa aika hauskoja. Sitten mä tulin miettineeksi, että lukeeko niitä itseasiassa kukaan? Joten, nyt mä kysyn teiltä: jos mä alan taas tekemään niitä, niin luetteko niitä ja millasia juttuja haluaisitte nähdä niissä?

Lisäksi mä otan ehdottomasti taas postausideoita vastaan! Tällä hetkellä tuntuu, että bloggaamiseen alkaa vähän taas tulemaan intoa mukaan (vähän niin kuin mun pitkäaikaisimmalla bloggaakaverilla Elinallakin) ja oon suunnitellut uuden kameran hankkimista. Oon kallistunut Canon G 7 X:n puoleen, koska se olisi niin kompakti ottaa mukaan kaikkialle. Plus, sitä tituleerataan maailman parhaaksi vloggaus-kameraksi, joten videoidenkin tekeminen onnistuis sillä ihan uudella tavalla. Hinta on vielä vaan aika hyvissä korkeuksissa... 

Vaikka täällä henkilökohtaisen blogin puolella on ollut aika hiljaista ja postailutahti on ollut verkkainen koko syksyn ajan, niin kirjablogin puolella meillä menee Lauran kanssa aika mukavasti. Meillä on selkeä julkaisuaikataulu ja joulukuussa laitetaan vielä enemmän vettä myllyyn, koska järkätään instagramin puolelle joulukalenteri!

Laitoin muuten viime viikolla blogin fb-sivunkin viimein taas sellaiseen malliin, että se miellyttää silmää. Se oli kuukauden päivät sellasessa tilassa, että omaa silmää ärsytti ja niin varmaan teidänkin. Mut nyt on hyvä! Käypä siis tykkäämässä, niin pysyt perässä uusissa postauksissa.

Energistä viikkoa sulle, nähdään taas! :)

OUR (ENGAGEMENT) STORY

26/11/2016


The first time I met him, I was 12-years-old. It was May of 2007 and my elementary school class had just taken the bus to the secondary school 20 kilometers away from home. We were meeting our new classmates and getting familiarized with the school building before the semester began in August. I remember being a bit anxious but also excited – we were the big kids now, me and my friends – and would be taking the bus to school instead of biking.

It was the time of hormones, boys, giggling and crying. I don’t remember him from the first day but he says he remembers me. (He actually claims to have fallen in love with me then already. How cute is that?) During seventh grade, we didn’t talk much. I have to admit since he wasn’t one of the popular boys, I didn’t really pay attention to him. I wasn’t one of the popular girls but we all know who teenage girls like the best…  At least I did, anyway. 

At the end of seventh grade, we were just about to turn 14, he asked me on Messenger if I wanted to date him. I was absolutely terrified. I had never had a proper boyfriend and then this boy comes to me and asks if I want to date him? (And jeez, we were 13, so I don’t even know if it could be called dating.) Well, I didn’t and I turned him down.


But that started our friendship. And it went on and on and on. We texted and talked on Messenger for hours on end and if we didn’t hear from each other, we would just text to see if everything was okay. During eighth and ninth grades he was dating other girls all the while we remained friends and spent a lot of time talking to each other. 

We had a lot of teenage drama: we obviously liked each other but for two years we couldn’t decide if we would be together or not. We dated briefly on ninth grade just to break up a week later and not to talk to each other for a few months. He was my best friend at the time – and honestly, I really hated the time we weren’t talking.

At the end of ninth grade, when were 15, things finally started to change. We kind of started spending time together and well, it just happened. We decided to start dating again, we shocked our friends at school by kissing in public and finished secondary school together.

After the summer we went to different schools and that started a four year period where we were constantly living in different cities. Weekend visits and quality time during vacations are what saved us. When I started university and he went to the army, the distance grew again. But we got through that. And finally, we got through my exchange semester when I was in the U.S. for five months and he stayed in Finland.

Now we have lived together for almost a year and I couldn’t imagine us any other way. I bet going to America would have been so much harder if we had already lived together because now I miss him even when he is only away for one weekend…


Anyway, the engagement. The story you all have been waiting for. I’m sorry to say but that is not a very romantic story. One night in January this year we were getting ready for bed when I just blurted it out. “You wanna get married?” He didn’t get on one knee, I didn’t get on one knee, nothing special happened. And still, that night is one of the happiest nights of my whole life. I remember being overwhelmed by the fact that I would get to spend the rest of my life with him. That he was fully mine. 

The moments I have been so truly happy are rare.

We went ring shopping the next week and waited a full two weeks before telling our parents. I told my best friend, who is also going to be my maid of honor, and he told his grandma. 

Now we are planning a wedding for summer 2019. I know it sounds like it is far away in the future but it suits us well. We have now been dating for over six and a half years of which we’ve been engaged for one. Waiting just a bit longer (to save money to get my dream wedding) feels good at the moment. (And who knows, if we get tired of waiting we might just elope and have a grand party afterward!)

This post is the first post in a new category, Wedding! In the future, you can find all wedding related posts under that tag. I hope you enjoy!

And please tell me in the comments or on social media what you thought about this post. I’d love to hear your comments and thoughts. xx

p.s. Our wonderful engagement photos were taken by Heidi Järvenpää!

MY WISH LIST FOR THIS CHRISTMAS (AND WHY YOU SHOULD WRITE ONE TOO)

22/11/2016


I am such a Christmas person. I’ve been listening to Christmas songs, buying presents, and drinking mulled wine for almost a month now, I think. I actually bought this year’s first Christmas present in July already…

Every year I write to Santa. As kids, me and my sister used to leave the letters in our childhood home’s front hall and then an elf (later it came out it was mom or dad, what a disappointment) would come and take the letters to Korvatunturi for Santa to read. Nowadays I just send the letter to my mom via email or Facebook. Not as Christmas-y as before but still useful!

I know what you must be thinking. “She’s 22 and she still writes to Santa? Seriously?” Well, yes. I find that writing for Santa is a great way to make sure my closest family members know what I actually want for Christmas and they can start preparing in time if they want to get presents.  (Writing a list also makes the risk of receiving unwanted presents smaller.)

I personally start asking around people’s Christmas wishes in October already since I want to have enough time to prepare. I also happen to love gift shopping and well, Christmas is my favorite holiday. 



Anyways, this year I wished for…
- a stack of books, varying from J.K. Rowlings new Harry Potter play to Leigh Bardugo’s Crooked Kingdom
- a new nightgown (I wish for one very year)
- chocolate (obviously)
- Haglöfs backpack (not in pink though as in the pic)
- wrist watch (preferably Daniel Wellington)
- a tray
- Iittala’s kitchenware
- a calendar for 2017

Did you write for Santa? What did you wish for? Let me know in the comments!



Joulu on ehdottomasti mun lempparijuhla koko vuodessa. Oon jo kuukauden ajan kuunnellut joululauluja, juonut glögiä ja ostellut lahjoja. Tai jos totta puhutaan, niin ostin tämän vuoden ensimmäisen joululahjan jo heinäkuussa…

Joulupukille kirjoittaminen on yksi mun jouluperinteitä, joista en suostu luopumaan. Lapsina jätettiin siskon kanssa kirjeet aina meidän ulkoeteiseen ja sieltä tonttu kävi hakemassa ne yön aikana (myöhemmin toki kävi ilmi, että se oli äiti tai isi, mikä oli tosi tyhmää). Nykyisin kirjoitan kirjeen tietokoneella ja lähetän sen äidille sähköpostilla tai Facebookissa.

Joku voi siellä miettiä, että tuohan on 22-vuotias, mitä se vielä kirjoittaa Joulupukille? No sitä, että mitä haluan joululahjaksi! Niin yksinkertaiselta kuin se vaikuttaakin, niin mun mielestä Joulupukille kirjoittaminen on hyödyllinen tapa varmistaa, että perheenjäsenet tietävät, mitä mä ihan oikeasti haluan lahjaksi. Lista on helppo antaa äidille, joka voi sitten kertoa esimerkiksi mummolle, mitä minulle voi hankkia. Lisäksi se pienentää riskiä, että saisi lahjoja , joita ei oikeastaan halua. Ja se on se sy, miksi sunkin kannattaa ehdottomasti alkaa kirjoittamaan Joulupukille.

Itse alan jo joskus lokakuussa kyselemään perheenjäseniltä, millaisia lahjatoiveita heillä on. Tykkään joulusta ja tykkään lahjojen ostamisesta, joten mulle joulushoppailu on enemmänkin ilon kuin stressin aihe. Usein pitää jopa hieman toppuutella itseään, että hei, nyt riittää tämä lahjamäärä.

Anyways, tänä vuonna toivoin Joulupukilta…
- Haglöfsin reppua
- rannekelloa
- kasan kirjoja
- suklaata
- yöpuvun
- matalareunaisen tarjottimen
- Iittalan Kastehelmi-astioita
- seinäkalenterin.

Kirjoitetaanko teillä Joulupukille? Jos kirjoitetaan, niin mitä toivoit? Kerro kommenteissa.

(ps. Saako jo toivottaa hyvää joulua?)

12 BIG QUESTIONS TO ASK YOURSELF ABOUT LIFE

21/10/2016


I’ve been thinking about my life in general and career-wise a lot lately. I have a new job I’m starting in the beginning of November and I have applied to two internships for next year. Neither of those internships is strictly speaking journalism but rather social media and marketing.

This got me thinking: is journalism something I really, really want to do? Or is it something else? Now that I have given it some thought it feels like this: I need a break from newspaper journalism but ultimately, I want to make the world a better place and I feel that the right place to do that is in a medium that strives to be objective and has an impact on the society. (Deep, I know)

So how does any of my career planning relate to you? Well, strongly, believe me. I believe that once you figure out the larger guidelines for your life, you can also get some insight and direction for your career. 

This is where I pull up one of my favorite TV series ever: How I Met Your Mother. There is a scene in the last season of the series where the guy who invents “the Naked Man” is talking to the actual mother and asking her what she wants to do in life. And he tells her that if she wants to remove hunger from the world, then everything she does from this point forward should be in pursuit of that goal.

I think that’s great advice. If you really want something then you should go after it with all you got. But first, you have to figure out what it is that you want. So here come the questions I have been thinking about for weeks at this point.

Have anything to add to these? Let me know in the comments below!


Viime aikoina oon joutunut miettimään mun elämää kokonaisuutena ja erityisesti myös uran kannalta. Aloitan uudessa työssä marraskuun alussa ja oon myös hakenut kahta harjoittelupaikkaa ensi vuodelle. Molemmat harkkapaikat on viestinnän parissa, mutta ne ei ole journalismia, mikä on osittain ajanut mut ajattelemaan, että mitä mä ihan aikuisten oikeasti haluan tehdä isona. 

Tällä hetkellä oon sellasessa mielentilassa, että haluaisin tauon tavallisen journalismin tekemisestä ja kaipaisin vähän erilaisia hommia, esimerkiksi markkinointia tai kaupallista sisällöntuotantoa. Pitkässä juoksussa haluan kuitenkin tehdä sellaisia asioita, jotka muuttaa maailmaa ja tekee siitä vähän paremman paikan. Se, missä sitä duunia sitten tulee tekemään, on eri asia.

Sua varmaan mietityttää tällä hetkellä, että miten nää mun pohdinnat pätee suhun. No siten, että koska mä oon näitä miettinyt, niin oon myös tajunnut, että ennen kuin tekee isoja omaan uraan liittyviä valintoja, pitää miettiä omia elämäntavoitteitaan. Sen jälkeen kun suuremmat linjat on selvillä, voi keskittyä yksittäisiin osa-alueisiin.

Sitä varten mä kehittelin kysymyspatteriston auttamaan ajatusten selkiyttämistä ja tavoitteiden asettamista. Kyssärit löydät tosta yläpuolelta ja jos sulla on jotain lisättävää, niin heitä kommentti. Ihanaa viikonloppua!

CRAZY TIMES IN DENVER (ONA16 EXPERIENCE)

12/10/2016


It has been a month since I went to Denver. I can't believe how fast time just flies by... These past four weeks I have been mainly catching up on school work and let me tell you, the workload has only now seemed to be getting smaller. I'm taking literature and economics this semester and I'm kinda struggling with the latter one. I mean, it's not particularly hard or anything but my motivation towards it isn't huge.

Anyhow, there has also been other things gong on, many of them quite interesting and exciting, actually! I launched a book blog called Bibbidi Bobbidi Book with my friend Laura and the reception has been very encouraging. People are commenting and telling us that it looks good, so naturally, I feel quite proud of the two of us. Don't forget to follow us on Instagram, @bibobookblog!

The second not-so-exciting but oh-so-wonderful thing has been just living my day to day life. September was just full of stress and running around (to the States and back, haha) so it has been extremely nice and almost relaxing just going to classes, doing homework, cooking with my boyfriend, spending time with my parents... I love the fact that I don't have anything big planned before Christmas. (Insert a happy smile here)

I never really told you about my experiences at ONA16 but I feel that maybe I shouldn't do that now either. I mean, I blogged and vlogged through the whole conference and you can check out the posts here, here and here (the last one is the best one!). All in all, the whole trip was amazing, I made a lot of connections and even some friends, and learned a lot about myself. I would recommend applying to the student newsroom to any journalism student whether you are American or international.

But, I did want to show you some pictures from the conference and from Denver, so here we go. There's also a compilation of (almost) all my snapchats from the conference for you to watch through. Talk to you soon again!

Denverin reissusta on kulunut jo kuukausi! Aika lentää niin nopsaan, kun on paljon hommia. Missasin ONA16-konferenssin takia ekan kouluviikon melkein kokonaan ja Suomeen palatessa mua odotti ihan hullu kasa läksyjä ja töitä. Niistä on pikkuhiljaa kuitenkin selvitty ja tavallinen arki on lähtenyt rullaamaan.

Hommia on paljon, mutta sekaan mahtuu onneksi myös kivoja juttuja. Perustettiin ystäväni Lauran kanssa kirjablogi, joka julkaistiin tällä viikolla. Bibbidi Bobbidi Book tulee olemaan erilainen verrattuna perinteisiin suomalaisiin kirjablogeihin, koska me tehdään sitä monimediaisuus edellä. Tekstin ja kuvien lisäksi aiotaan siis tehdä tulevaisuudessa ainakin videoita ja podcasteja. Meillä on ideoita ja intoa ihan hurja määrä, joten katsotaan, mihin tää homma tästä kehittyy. Muista käydä seuraamassa meitä Instagramissa ja Facebookissa!

En koskaan oikeastaan kertonut sen suuremmin ONA16-konferenssista tai mistä siinä oli kyse. Konferenssi käsitteli siis digitaalista mediaa ja olin siellä mukana student newsroomissa tekemässä uutisia konferenssista. Meidän tuotoksia voi käydä tsekkaamassa osoitteessa newsroom16.journalists.org. Mä vloggasin ja bloggasin koko konferenssin ajan, eka osa löytyy suoraan tästä. Kaiken kaikkiaan ONA oli opettavainen ja hauska kokemus. Kolmen päivän konferenssi oli yks intensiivisempiä kokemuksia, joita oon työjutuissa ikinä kokenut. Silti voisin suositella sitä ihan jokaiselle suomalaiselle toimittajaopiskelijalle, jota vähääkään kiinnostaa amerikkalainen media tai digitaalinen media ylipäätään.

Tän postauksen kuvat on tolta reissulta. Nauti niistä, nähdää taas!

p.s. Ylempää löytyy myös video, joka on koostettu mun kolmen päivän snäpeistä konferenssin ajalta!

CLEANING UP WITH KONMARI (BOOK REVIEW!)

10/09/2016


If you haven't heard of KonMari yet, you must be living in the middle of nowhere without access to the Internet or newspapers. The cleaning method developed by Marie Kondo has become a huge phenomenon and it has its almost fanatical followers all over the world. (It seems to me that at least in Finland those people are mostly middle-aged housewives.) I short, KonMari is about throwing the stuff that doesn't bring you joy away and keeping the things that do.

Over the summer I kept bumping into the book on the Internet and finally decided to read it – just to know what all the fuss was about. It was an easy read, only took me like two days. I read the thing in Finnish and maybe it was the translation but somehow it sounded like there was a child behind the text. To me, it just seemed very immature and not like something someone over thirty would write. But again, maybe it was just the translation.

Some parts of the text made me cringe and some made me laugh out loud. I like the basic idea: less stuff – less complicated life. But then again, when Kondo tells you to fold your underwear and socks instead of making a bundle out of them, I just rolled my eyes. Same thing happened when she wrote that you should take everything out of your handbag when you come home each night and then pack it again the next morning. I mean, why? Kondo says that the handbag needs to rest during the night. Yeah, well. If you believe in such a thing then I guess yes, it needs to rest. But personally, I carry the same stuff with me to university and back every day and I don't want to spend extra time each day packing and unpacking my stuff. (/End of rant, haha)

In any case, I went through my stuff as Kondo suggested and threw away quite a lot of things. I earned a hundred euros by selling my old clothes and cleared more space for things in my drawer after throwing out papers I didn't need anymore. I feel I can breathe again in my own home.

If you are in a desperate need of some order in your own apartment, then I suggest you pick up the book. Take what resonates with you and leave the rest. I for one am not going to fold my socks.

Have you already read the book? Tell me your thoughts in the comment section below!



Jos et ole vielä kuullut KonMari-ilmiöstä, saatat elää purkissa tai sitten olet onnistunut välttelemään aihetta kuin ihmeen kaupalla. KonMari on japanilaisen Marie Kondon kehittämä siivoustekniikka, jonka perusajatus on yksinkertainen: säästät asiat, jotka tuottavat sinulle iloa ja heität roskiin kaikki, jotka eivät täytä tätä ehtoa. KonMari nousi julkiseen keskusteluun kesän aikana ja ilmiö on ottanut kierroksia erityisesti (yllätys yllätys) sosiaalisen median ryhmissä.

Minut KonMariin sai tarttumaan juurikin kaikki se julkinen keskustelu, jota aiheesta käytiin. Toiset pilkkasivat, toiset rakastivat. Päätin ottaa itse selvää, mistä on kyse ja varasin kirjan kirjastosta. Opus oli helppoa luettavaa ja kahlasin sen läpi muutamassa päivässä. Suomeksi käännettynä tekstissä on vain yksi vika: se kuulostaa jostain syystä korvaani hirvittävän lapselliselta. Liekö kiinni Kondon kirjoitustavasta vai käännöksestä, mutta monessa kohtaa tuntui, että lauseiden takana oli nuori ja kokematon kirjoittaja.

Kirjan asiasisältö oli osittain hyvää ja osittain, no – hieman kyseenalaista. Kondon perusajatus on hyvä: kun sinulla on vähemmän tavaraa, on myös elämäsi selkeämpää. Allekirjoitan lauseen täysin, koska siltä minustakin tuntuu siivousprosessin läpikäytyäni. Yksityiskohdissa sen sijaan rypistelin otsaani ja joskus myös nauroin ääneen. Metodi on tunnettu siitä, että kaikki asiat tulee säilyttää pystyasennossa. Siis kirjat, sukat, porkkanat, ihan kaikki. Sukkia ei saa kiepauttaa rullalle, koska ne eivät silloin saa levätä. Sen sijaan ne pitää viikata.

Kondon kirjassa näkyy animismin ajatus eli että elottomillakin asioilla on tunteet. Muun muassa käsilaukku tulisi tyhjentää jokaisen päivän jälkeen, jotta se saa levätä yön yli. (FB-ryhmissä ns. käsilaukkuasemien suunnittelu on kova juttu.) Itse kannan joka päivä samaa reppua samoine tavaroineen yliopistolla, joten en koe tyhjennyksestä olevan hyötyä. Pikemminkin se aiheuttaa ylimääräistä tekemistä kotiin tullessa ja sieltä lähtiessä.

Kävin kuitenkin kirjan innoittamana tavarani läpi Kondon ehdottamassa järjestyksessä. Vaatteita lähti kirpparille iso kasa ja tuottoakin tuli satasella. Ostin niillä rahoilla muutaman kauan kaivatun uuden vaatekappaleen. Kävin kodin paperit läpi ja heitin niitä yksinkertaisesti roskikseen. Lipastosta tyhjeni kokonainen laatikko tilaa muille asioille. Jälkikäteen tuntui paremmalta.

Suomen kielessä KonMari-metodin käyttämisestä käytetään nimitystä marittaminen. Koko sanakin puistattaa, enkä koe olevani marittaja. Enkä myöskään koe kuuluvani mihinkään marittajien yhteisöön, vaikka kävinkin KonMari Suomi –ryhmässä (jossa on muuten jo 14 000 jäsentä) haistelemassa meininkiä. En kokenut sitä omakseni, enkä tykkää kertoa ihmisille lukeneeni kirjan. (Silti kirjoitan siitä tässä juuri postausta, mikä mua vaivaa?)

Kokonaisuudessaan KonMari oli mielestäni tehokas. Pääsin turhista tavaroista eroon, sain niistä rahaa ja elämä tuntuu kevyemmältä vähemmän tavaramäärän kanssa. Kannattaa lukea kirja, vaikka ihan uteliaisuudesta. Some-ilmiöstä en silti tykkää, enkä aio marituksesta alkaa Facebookissa keskustelemaan.

Jos oot lukenut kirjan, niin kuulen mielelläni sun ajatuksia. Jos et, niin ajattelitko lukea?

8 TIPS FOR STARTING SCHOOL LIKE A BOSS

30/08/2016

The start of the new school year is just around the corner! I can't believe that summer is already gone - where did it go?! Three months of working went by so fast...



I felt like I needed to remind myself of the things that make the start of the semester good and also hand out some tips on how to start the year right. Here we go!

1. Attitude is everything – school is not a punishment. You are lucky to be receiving an education and you probably should be excited for the upcoming semester. Think about all the cool stuff you are going to learn and/or where learning all that (not so) cool stuff will going to take you in life. There is a positive angle to everything.

2. Get a good planner – it makes your life easier. Find out what works for you and invest some money into a good planner. If you can’t find one you like, try out bullet journaling. You get to be creative and you can find tons of inspiration online.

3. Choose classes that excite you – in addition to those obligatory classes you have to take, try to fit in something that gets you excited. Something that interests you no matter what. I’m taking a literature class in comics even when I know I’m probably not going to need it.

4. Be reasonable with your study load – choose enough classes but not too much. You can get excited about school but remember, if you want to get good grades, you have to have time to study for exams and write essays and so on. Choose wisely and remember, there is always next semester.

5. Make a playlist – compile a playlist for the journey to school and back. Something to get you energized and your brain ready for learning. I’m sharing mine in the upcoming weeks so stay tuned for that!

6. Balance school with something that you love – a hobby, a creative outlet, something to take your mind off from studying. Personally, I’ve been loving aerial yoga this summer and I am going to stick with it this fall. Keeping a journal, painting, having a personal blog, it can be anything as long as it helps you unwind.

7. Keep your ultimate goal in mind – when you feel like all that studying is just too much, keep in mind why you are doing it all. Do you want to get into a good master’s program? Do you want to be rich when you’re 30? Do you want to cure cancer? Tackle global warming? Stay focused. (I really want to get into a super good graduate program and one day have a Ph.D. That’s my ultimate goal.)

8. Just breathe – you are alive, you are breathing, you are here. That is something to celebrate. Think about that when everything else sucks.

I hope your school year starts off good. Happy studying!


Kaikkihan sitä hokee - ja niin minäkin: mihin kesä oikein meni? Kolme kuukautta töissä hujahti aivan sairaan kovalla vauhdilla ja tuntuu, että juhannuksesta olisi itseasiassa vasta ihan vähän aikaa. Yliopisto jatkuu ihan muutaman viikon päästä ja monille siellä ruutujen toisella puolella on koulu jo varmasti startannutkin tältä lukuvuodelta. Ajattelin siis kerätä postaukseksi kaikki mun parhaat vinkit hyvään koulun alkuun. Täältä pesee!

1. Asenne ratkaisee - koulu ei ole rangaistus. Varsinkin yliopistotasolla opiskelun pitäisi olla jo mielenkiintoista, jos olet omalla alalla. Jos et, niin ehkä on aika miettiä uravalintoja uudestaan?

2. Hanki kalenteri - säästyt paljolta päänsäryltä. Jos et löydä mieleistäsi, kokeile bullet journalia.

3. Valitse kivoja kursseja - sellaisia tyhmiä, joista innostut, mutta joilla et välttämättä tee mitää. Mulla oli keväällä luovaa kirjoittamista ja nyt syksyllä sarjakuvien tulkintaa (jeejee!)

4. Muista kohtuus - älä ota liikaa kursseja. Kukaan ei oleta sun suorittavan 60 opintopistettä yhdessä lukukaudessa.

5. Tee soittolista - jotain mikä herättää aivot koulumatkalla ja saa sut jammailemaan!

6. Muista tasapaino - kirjota päiväkirjaa, maalaa, urheile, kato Netflixiä, kunhan teet välillä muutakin kuin opiskelet.

7. Aseta tavoite ja pidä se mielessä - halusitpa parantaa syövän tai pelastaa maailman, pidä se tavoite mielessä, kun opiskelu tuntuu tyhmältä ja väsyttää.

8. Hengitä - kiitä itseäsi siitä, että olet edelleen tässä ja saat oppia koko ajan uutta. Hengitä.

Energistä kouluvuoden alkua!

HOW TO PICK YOURSELF UP AFTER A CRAPPY WEEK

04/08/2016



Make some tea and enjoy it without any distractions

Read your favorite book (my recommendation)

Listen to some upbeat music (here's a good song)


Call a friend and rant. Then let it go

Cook something you have been craving for a long time (pancakes!)

Take a nap and wake up with a clearer mind

Meditate (or try to learn how to meditate)

Put your phone away and focus on the people around you

Eat some ice-cream

Open the window and just breathe

Tell yourself that everything is going to be alright

And finally, if you just told yourself that everything's going to be okay but you didn't quite believe yourself, I am going to help you: everything is going to be alright. 

You are wonderful, amazing, and you deserve to be happy.

JEN SINCERO: YOU ARE A BADASS (BOOK REVIEW!)

25/07/2016

I read Jen Sincero's You Are a Badass a while back and the book really hit me. It is described to be a "self-help book for people who desperately want to improve their lives but don't want to get busted doing it". That is exactly what the book is, however, I think your life gets pretty much busted when you actually start to implement the things to your life that Sincero teaches.



Her key to a wonderful life is a simple thing: in every turn, you should just love yourself and things will be fine. She preaches about positive thinking and the power of the universe (or God or the Force) and she seems to live her own life as she tells others to live theirs. (A fact that makes the whole book seem more convincing.)

There are so many awesome quotes in the book that I felt like I would have wanted to tweet them all or make inspirational posters out of them. They were small things that you should remember in your daily life, like "You are responsible for what you say and do. You are not responsible for whether or not people freak out about it."

The language in the book was fun to read and sometimes made me laugh out loud. I enjoyed the reading experience with this one more than I usually do with these kinds of books. I guess that's part of the reason the book got to me so completely: it was easy to read, it was ultimately positive in tone and Sincero's thoughts resonated with my own.

After reading You Are a Badass I've felt like I believe in myself more and I have started to take things in a more relaxed way. The universe is going to sort itself out without me stressing over every detail. And if I just believe something good is going to happen and not give up on my dreams, I will get to a point in my life where I am completely happy with where I am as a person.

I sincerely recommend You Are a Badass to anyone who has ever had even minor issues with self-love (I mean, who hasn't?) and to everyone who just want to make it clear to themselves about where they are in their life and how they could make it better.

Sincero's book is excellent summer reading material. If you can get your hands on it, don't let it go without reading it.



Luin Jen Sinceron kirjan You Are a Badass tässä joku aika sitten, ja teos oli yllättävän hyvä. En ole lukenut kovinkaan paljon self-help -kirjoja koskaan, joten mulla ei ole kovinkaan laajaa kokemusta siitä, että miten kirja vertautuu muihin saman aiheen teoksiin, mutta muhun Sinceron sanoma iski. Kirjaa markkinoidaan self-help -kirjana ihmisille, jotka haluavat parantaa omaa elämäänsä vähällä vaivalla, ja näitä vinkkejä teoksesta myös saa.

Sincero kirjoittaa paljon positiivisen ajattelun voimasta, itsensä rakastamisesta ja johonkin korkeampaan voimaan uskomisesta. Kun ihminen ajattelee hyviä asioita, hän myös vetää puoleensa hyviä asioita. Sincero kirjoittaa hauskasti ajatuksistaan ja värittää kerrontaa omilla kokemuksillaan. Kirjasta välittyy fiilis, että joku itseä vanhempi opastaa sinua, miten elämää kannattaa elää, jotta se olisi mahdollisimman hyvää. 

Huomasin kirjan vaikuttaneen omaan ajatteluuni itseasiassa aika paljonkin. Oon aina yrittänyt ajatella, että asioilla on tapana järjestyä, mutta jotenkin kirjan lukemisen jälkeen kyseinen ajattelutapa on muuttunut yhä vahvemmaksi ja oon tullut varmemmaksi siitä, että asiat tosiaan järjestyy aina jotenkin päin. Koskaan ne ei ole vielä jääneet järjestymättä.

Sinceron kirja kannattaa lukea, jos omaan ajatteluun haluaa uutta kulmaa ja elämään positiivisempaa fiilistä. Jos yltiöpositiivinen ja kuvaileva kieli taas rassaa, niin kirjan loppuun pääseminen voi olla aikamoinen saavutus. Minä kuitenkin koin saaneeni omaan elämääni jotain uutta kirjasta, joten voin hyvillä mielin suositella sitä just sullekin.

Erinomaista (kevyttä) kesälukemista.

4 BEST SHOWS TO LISTEN TO FOR A PODCAST NEWBIE

12/07/2016

I am not a big fan of the radio. Since freshman year in uni and my first radio production class, I’ve had a feeling I will never be a radio reporter. Still, about a half a year ago I decided it was time for me to tackle the horrendous memories from that first class and take a more challenging course on the topic. It turned out to be one of the nicest classes I had during that spring in uni and it focused on - ta-dah - podcasts.

I was a total newbie back then to the whole podcasting world. I’d listened to PsychoBabble by Tyler Oakley a few times and I knew what Serial was but other than that I had no idea where to even start looking for podcasts. Over the course of the spring I learned how to produce my own podcasts and was introduced to a series of audio shows also. During those weeks my attitude towards radio changed even when I didn't quite feel like I mastered all the things taught in class. Anyhow, I learned to like audio production and I also found some awesome shows to listen to!

The problem with podcasts is that there is no one particular service where you could find all of them. You have to scour through the Internet to find the most interesting ones. But, to save you the trouble, I made a list of the best ones I listen to! So, here we go:

1. Women of the Hour
Women of the Hour is a podcast by writer Lena Dunham. It was originally produced to promote her new book but you can still find the episodes on SoundCloud.

2. The Heart
The Heart is actually a kind of a radio station online where you can listen to several different podcasts. The topics revolve around intimacy and humanity.

3. This American Life
This American Life is a classic when it comes to podcasts. It describes the life of an ordinary American in an American society. Simple as that.

4. Serial
Serial is actually produced by the people behind This American Life. The podcast digs into the murder of Hae Min Lee in 1999 and whether her boyfriend Adnan Syed actually murdered the girl or not.

Now, as to where you can find more, there are many options. There is a Podcast-service on Spotify but ITunes is probably the most popular way of downloading podcasts to your phone. You can also get many of them through SoundCloud. For Finnish users there’s an app called Supla.

I listen to podcasts on my way to work or when I’m running. What’s your opinion on them? And is there any podcast you would recommend? Let me know in the comment section below or through my Twitter!



Ensimmäisenä yliopistovuotenani päätin, että radio ei ole mun juttu. En tykännyt äänellä leikkimisestä ollenkaan, enkä ollut radiotyön kurssillakaan mitenkään loistava. Kirjottaminen ja visuaalinen puoli ovat aina olleet enemmän mun vahvuusalueita ja oon myös työssäni pysytellyt aika tiukasti niissä kiinni. Viime kevät heitti tämän kuitenkin aikalailla ylösalaisin, koska päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja osallistua radiotyön jatkokurssille. Niitä asioita, joita ei vielä osaa, on kehitettvä, eikö?

Kävi ilmi, että jatkokurssi keskittyi podcasteihin. Tiesin tasan kaksi podcastia kurssille mennessäni, enkä ollut ollenkaan varma, että saisin kurssin loppuun mennessä kokonaisen audio-ohjelman aikaan. No, toisin kävi. Sen lisäksi, että opin radion tekemisestä ihan hirveästi lisää, tajusin myös, että se on oikeasti aika kiva väline. Nyt mielessä on pyörinyt podcastien tekeminen tänne blogiinkin.

Aihhesta innostuneena päätin jakaa teille muutaman mun suosikkipodcastin, joita tykkään kuunnella esimerkiksi työmatkalla tai juoksulenkillä.

1. Lena Dunhamin Women of the Hour keskittyy naiseuteen ja sukupuolikysymyksiin.
2. The Heart -verkkoradio sisältää useampia podcasteja. Aiheet liittyvät seksuaalisuuteen ja ihmisyyteen.
3. This American Life kuvaa tavallisen amerikkalaisen elämää ja amerikkalaista yhteiskuntaa.
4. Serial ratkoo vuonna 1999 tapahtunut murhaa. (Tämä on oikeasti jännä, huhhuh!)

Podcasteja löytää sekä Spotifyn että iTunesin avulla, ja myös SoundCloudista. Jos sä kuuntelet jotain sellaista, mistä mäkin jablogin lukijat saatettaisiin tykätä, niin jaa se ihmeessä kommenteissa! Energistä tiistaita!

3 THINGS STUDYING ABROAD TAUGHT ME

07/07/2016

I spent almost five months in the United States last fall. Before the exchange the whole idea of going abroad to study and travel on my own seemed like a dream that would never come true - I had wanted it for so long. And when it finally happened, time went by flying. Now, over six months after coming back, it again feels like a dream. Something that happened in a different life.



All the things I had to do to prepare for my exchange and all that happened in the U.S. made me a stronger person. Just before leaving I had this breakdown in my mind when I thought "this is too much work, f*ck America". But then I remembered why I wanted to go so badly: because I had wanted it since I first watched Gilmore Girls when I was 13 years old. I had to go. I couldn't give up.

My time in the U.S. wasn't all easy. The food and the air conditioning made me sick at first and I missed home. I missed my boyfriend and I missed my family. But I was there and I wasn't going home until December. So why bother being sad when my days in the sickly hot state of Georgia were limited? No, I wasn't going to be sad. I was going to take everything out of the experience and enjoy it.

Here are a few things I've been going over in my mind since I came home.

1. Sometimes you just have to let things happen. In the States, I mostly traveled with a group of girls. And as always when there are girls who really don't know each other but have to stay in one apartment for a holiday, disagreements are bound to happen. I found it perfectly okay for me to stay out of the drama and enjoy my time on the holiday. I learned I don't always have to fix everything. The statement also applies to travel plans, your studies and life in general, sometimes you just can't and you don't have to control everything.

2. You don't have to be friends with everyone.  During my exchange, I was friends with people from many countries just because we were in the same situation. I found a few very good friends to whom I still talk to and share things with but I also learned that not everyone is supposed to be your friend and you don't have to please everyone. Understanding and being polite is essential but when it comes to real friendships... Well, you know who you connect with and who you don't. Don't try to please people just because otherwise, you would be alone. Instead, try to find people who like you just as you are.

3. You have to try new things. I know I sound like the world's biggest coward when I say there are so many things in the world that frighten me. But it's true. There are so many things that I find scary and unnerving that sometimes it makes me want to crawl into my bed and never come out. However, living like that isn't a life at all. I have come to realize that the best memories, the things that I will remember when I am 80, will be the things that frightened me at first. I need to overcome my fear of new things in order to achieve something unforgettable. Thinking about the exchange, even leaving for the U.S. was something which I am very proud of myself.

What was your experience in studying abroad? What did you learn? Let me know in the comments or through my social media channels!

(ps. Writing about the U.S. made me miss the place so much that I had to do grilled cheese for breakfast... So unhealthy but yet so delicious!)

Vielä vähän vaihtojuttuja, vaikka kotiinpalustakin on jo yli puoli vuotta! Koko Amerikassa vietetty syksy tuntuu tällä hetkellä kaukaiselta unelta, mutta siitä jäi käteen ihania muistoja ja uusia tuttavuuksia, joista muutaman kanssa ystävystyttiin ihan oikeastikin. Vaihto opetti mulle paljon asioita itsestäni ja elämästäni ja ajattelinkin jakaa teidän kanssa niistä muutamia.

1. Joskus asioiden pitää vaan antaa mennä omalla painollaan. Jenkeissä reissattiin paljon tyttöporukalla. Aina ei asiat menneet ihan niin kuin olisi itse halunnut, mutta niissä tilanteissa piti joustaa ja antaa muiden mennä niin kuin ne halusivat. Sillä säästyy yleensäkin paljolta mielipahalta, kun ei turhaan hankaa vastaan.

2. Kaikkien kanssa ei tarvi olla kavereita. Vaihtariporukassa vietetään aikaa sen takia, että muut on samassa tilanteessa kuin sinä eli uudessa kulttuurissa uusien ihmisten keskellä. Sellasessa porukassa kaikki näkemykset ei aina kohtaa, eikä tarvikaan. Omia näkemyksiään ei myöskään tarvi muuttaa niin, että ne sopis siihen, mitä muut ajattelee. 

3. Joskus pitää mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Vaikka muiden toilailuja katteliskin vaan sivusta ja kaverit olis suurin piirtein samanhenkisiä, niin se ei tarkota ettei oman mukavuusalueen ulkopuolelle pitäis koskaan mennä. Vaihto on sitä varten, että tutustuu uusiin kulttuureihin ja ihmisiin ja mahdollisuuksia tähän ei pidä jättää käyttämättä!

Oliko sulla samoja kokemuksia? Kerro niistä vaikka tuolla kommenteissa tai somen kautta. :)

WHAT TO WATCH ON NETFLIX THIS SUMMER

18/06/2016

I have been watching huge amounts of series on Netflix during the past two months - the whole of May actually, less during June – and I made an observation: all the series I am watching are somehow historical. They also include strong female characters, gorgeous clothing, and murders. So I figured, why not share some of those amazing series I so much enjoy so that you guys can find them too.


I’m from Finland so these tips come mainly from the Finnish version of Netflix but I’m sure most of these are available worldwide. Without too much blabbering, let’s get to it!

1. Miss Fisher’s Murder Mysteries
Miss Phryne Fisher solves crimes in 1920s Australia with the help of the handsome detective inspector Jack Robinson. Phryne is rich, brave and some would say outraging. She wears pants, drives fast cars and carries a golden gun. Murders, witty banter and romance – everything you could hope for in a crime series.

2. Reign
Queen Mary of Scotland will always be my hero and Adelaide Kane my girl crush. Again, the series has amazing costumes, beautiful women, and handsome guys, plus the plot makes you want to scream at the show and the characters from time to time. There are at least three seasons on Netflix!

3. Maria Lang: Crimes of Passion
This series is certain Swedish quality. Believe me, they know how to do crime series. Crimes of Passion, despite its name, has an air of Nordic production. Each episode lasts for 90 minutes and features three main characters solving murders. It’s like watching a short movie!

4. The Musketeers
This BBC drama features the four musketeers by Alexandre Dumas and their adventures in the 17th century France. The first few episodes are nothing extraordinary but the series progresses with every episode and I can tell you that by the end of the first season you will be holding your breath. (And by the end of the second season, you just have to keep watching even if it is 3 am and you have work the next day…)

Have you watched any of these? If you liked these, is there anything you would suggest I watch next? Please, make yourself heard in the comment section. And remember to like the blog’s Facebook page to get the latest notifications on future posts! Have a great Sunday!

Lomakuukauden aikana, siis toukokuussa, katoin ihan sairaita määriä Netflixiä. Oon aina tykänny kattoa hyviä telkkarisarjoja ja lähes aina, kun mulla on vapaa-aikaa, enkä lue kirjaa, katon jotain sarjaa. Mulla on Netflixissä kesken monia sarjoja samaan aikaan, enkä lähes koskaan kato yhtä sarjaa loppuun ennen kuin alotan seuraavan. Tällä hetkellä katotaan poikaystävän kanssa How I Met Your Motheria  varmaan kolmatta kertaa alusta, mutta sitä lukuun ottamatta kaikki sarjat, joita katson, on jollain tapaa historiallisia. Niissä on vahvoja naishahmoja, hienoja pukuja, juonia ja murhia – siis parasta kesäkateltavaa! Ajattelin vinkata niistä muutaman teillekin :)

1. Miss Fisherin murhamysteerit – Miss Fisher ratkoo murhia 1920-luvun Australiassa komean poliisin Jack Robinsonin kanssa. Rikoksia ja uskomatonta henkilökemiaa, nam nam!
2. Valtiatar – Kuningatar Mary ja häntä esittävä Adelaide Kane ovat mun ehdottomia esikuvia naisena. Rohkeita ja itsenäisiä naisia. Sarjassa on huikeita pukuja ja sellasia juonenkäänteitä, että pois alta.
3. Maria Lang: Crimes of Passion – ruotsalaista laatuviihdettä. Ne kyllä tietää miten rikossarjoja tehdään. Tämän suomenkielinen nimi taitaa olla Murhaaja ei valehtele yksinään. Idyllinen ruotsalainen miljöö, näpsäkkä naispäähenkilö ja kaksi komeaa miestä, ja tietenkin murha – what is there not to like?
4. Muskettisoturit – mun uusin ihastus! BBC:n tuotantoa oleva Muskettisoturit sijoittuu 1600-luvulle. Päähenkilöinä pyörii Alexandre Dumas’n luomat hahmot, joiden seikkailut ovat toinen toistaan hurjempia. Netflixissä on kaksi kautta, kolmas pyörii juuri briteissä telkkarissa. Sitä odotellessa.

Ootko katsonut mitään näistä? Jos olet niin, mistä tykkäsit eniten? Ja mitä kannattaa katsoa seuraavaksi? Kerro kommenteissa, äläkä unohda tykätä blogin FB-sivusta!

MY 4 BEST TIPS ON SELF-LOVE

25/05/2016

Self-love is quite the trend these days, everyone seems to be talking about it, or writing about it. That got me thinking, how did we start to care so much about what other people think of us when the only opinion that really matters is our own? A cliché you will most certainly read on every article and post about the topic, is that yourself is the only person you will have to live with for the rest of your life.


However cliché that is, it is true. You will have to make decisions that you will be able to live with. Those decisions won’t always be easy or make you feel good in that particular moment but they will make you a better and a stronger person. That is the one thing I urge you to keep in mind: think about your future and the person you wish to be and act accordingly.

One of my favorite quotes goes like this: “It is never too late to become what you might have been.” I think about that a lot when I am trying to learn something new or when I am in a panic because I feel I haven’t done enough things to make me successful in life.  Another set of thoughts that go through my mind especially when I am struggling with feelings of inadequacy is a Tumblr-post I have stumbled upon many times. It basically says that “At 23, JK Rowling was broke. Tina Fey was working at the Y.M.C.A. Oprah had just gotten fired from her first job as a TV reporter and Walt Disney had declared bankruptcy.” I traced this quote to an article written by Heidi Priebe and I think that anyone who has difficulties with these kinds of things should read her text.

Finally, as for my own advice on the topic, let’s get into it!

1. Be more aware. I find that being more aware of my own ways of thinking and acting helps me deal with tough situations better. When I don’t feel that I am pretty enough or that I am not being the best version of me compared to someone else, I try to stop myself right there and think about why I feel like that.
2. Act on that awareness. When you notice the things that make you doubt yourself, it will be easier for you to stop thinking that way. Try replacing negative thoughts with positive ones, e.g. when you see a pretty girl around the town and think “I wish I looked like her”, notice that thought and think of one positive thing about yourself and why it is good to be you and not that other person. (Because let’s face it, you are awe-wait for it-some. AWESOME.)
3. Take care of yourself. It is a fact that when you take care of yourself, you feel good and thus, loving and accepting yourself becomes easier. So sleep enough, eat things that make you feel healthy, exercise regularly and do things that make you happy.
4. Forgive yourself. We 20-somethings are, no matter what others think, sometimes too hard on ourselves. The pressure to make something of ourselves is huge and not at all lessened by the fact that we are expected to go straight from high school to college and then move on to working life as fast and efficiently as we can. It can all be quite overwhelming at times and that is why we need to remember that it is okay to make time for ourselves and just enjoy life. It is also okay to make mistakes and not be perfect.

You don’t have to start doing all these things to feel better. Even choosing just one and focusing on that will help you on the journey to a more positive and happy lifestyle.

Please comment below your thoughts on the subject and any tips you have on self-love. I hope you are having a wonderful week!

Heiheihei, tästä tekstistä puuttui hetken aikaa suomennos kokonaan, mutta täältä se nyt tulee! Itsensä rakastaminen ja hyväksyminen tuntuu olevan vähän kaikkien huulilla tällä hetkellä ja siitä kirjoitetaan paljon, varsinkin blogeissa ja somessa. Oon lukenut näitä kirjoituksia viime aikoina aika paljon ja rupesin miettimään, että miten me ollaan päädytty tilanteeseen, jossa itsensä hyväksymistä pitää oikeasti harjoitella, eikä se ole automaattista? Miksi muiden ihmisten mielipide merkkaa niin paljon, että sen kustannuksella oma hyvinvointi saa väistyä?

Itsensä rakastaminen on kuitenkin tosi tärkeetä, koska sinä itse olet se ainoa ihminen, jonka kanssa sun on oltava koko loppuelämäsi ajan. Oman itsen hyväksyminen voi olla nykyajan yhteiskunnassa haastavaa, koska kaikenlaisia malleja omaan elämään tulee joka tuutista. Pitäisi syödä tietyllä tavalla, liikkua tarpeeksi, katsoa tiettyjä tv-sarjoja, käyttää jotain tiettyjä naamarasvaa, seurata jotain tyyliä... Kaikesta siitä voi tulla, ja mulle ainakin aika useinkin tulee, sellainen olo, että mä en ole tarpeeksi hyvä. En tarpeeksi menestynyt, enkä tee tarpeeksi asioita menestyäkseni elämässä. Joskus tuntuu, että on täysin hukassa sen kanssa, mitä tässä elämässä tekee. Jos sulla on joskus näitä samoja ajatuksia, niin suosittelen lukemaan Heidi Prieben tekstin, "Read this if you are 23 and lost".

Mutta nyt niitä vinkkejä, miten siihen ihanaan tilaan, jossa muiden mielipiteillä ei ole väliä, pääsee!

1. Ole tietoinen tunteistasi. Mieti, mistä negatiiviset tunteesi tulevat ja ota ne huomioon arjessa. Kun huomaat, mistä negatiivisia ajatuksia tulee ja mikä ne laukaisee, osaat toimia niiden kanssa paremmin.

2. Toimi sen tietoisuuden pohjalta. Kun negatiivinen ajatus ilmestyy päähäsi, sen lisäksi, että tunnistat mistä se tuli, yritä keksi yksi positiivinen asia itsestäsi. Se auttaa sinua keskittymään hyviin puoliisi ja olemaan muutenkin positiivisempi.

3. Pidä huolta itsestäsi. Tee asioita, joista tulet onnelliseksi ja jotka tuntuvat sinusta itsestäsi hyvältä. Syö hyvää ruokaa, juo ja nuku tarpeeksi, harrasta mukavia asioita. Kun elämä ylipäätään on hyvää, on helpompaa ajatella itsestäänkin positiivisesti.

4. Anna itsellesi anteeksi. Aina ei voi olla positiivinen, eikä aina pidäkään. Negatiivisia ajatuksia tulee ja menee, ja joskus menee huonommin. Itselleen pitä osata olla armollinen ja antaa anteeksi silloin, kun mokaa.

Jos teksti herätti ajatuksia, niin kommentoi ihmeessä alle. Energistä uutta viikkoa sulle!

WHAT TO PACK FOR YOUR STUDENT EXCHANGE

07/02/2016

Heipähei, oon pitkästä aikaa täällä. Kävin koneella olevia tiedostoja läpi siivousmielessä ja löysin vaihtoa varten kirjoittamani pakkauslistan. Ajattelin jakaa sen jo ennen Amerikan-reissua, mutten sitten jostain syystä koskaan tehnyt. Lista ei ole millään lailla täydellinen, mutta jos tästä jollekin on apua, niin se ajaa asiansa.





Monia asioita voi ja kannattaa ostaa vasta kohteessa, esimerkiksi lakanoita on ihan turhaa omasta mielestäni kantaa mukana. Sen verran mukavuudenhaluinen olin kuitenkin, että pakkasin omaan laukkuuni mukaan tyynyn ja tyynyliinan. Ensimmäisenä yönä, kun et omista vielä mitään eikä dormissa ole mitään, on kivempaa nukkua omalla tyynyllä.

Itse lähdin matkaan yhdellä laukulla ja repulla. Matkalaukku painoi juuri 19,9 kiloa, joka on Norwegianin rajojen puitteissa (juuri ja juuri). Reppuun survoin kaiken elektroniikan ja matkalukemiset, sekä matka-asiakirjat. Takaisinpäin tullessa tavara oli melkein tuplaantunut, sillä ostin Jenkeistä toisen matkalaukun, jonka loppupaino oli noin 18,5 kiloa.

Omia pakkausvinkkejä saa jakaa kommenteissa, jos tuntuu että listasta jotain puuttuu/siinä on jotain liikaa. Entä onko sulla joku pakkausvinkki, jonka avulla tästä rumbasta selviää huomattavasti helpommin? Kommentoi ihmeessä. :)

Rentoa sunnuntai-iltaa!

NEW YORK NEW YORK

10/01/2016

Blogin puolella on pidellyt hiljaista melkein kuukauden ajan, mutta täältä tulee ilouutisia: kotiuduttu on kunnolla ja uuteen asuntoonkin muutettu. Jouluna oli ihanaa olla kotona ja viettää aikaa perheen ja sukulaisten kanssa. Ja syödä jälleen Amerikan mättöjen jälkeen ihanaa tavallista suomalaista ruokaa!

Ennen arkea palataan vielä hetkeksi rapakon taakse ja New Yorkiin. Vaihtojakson päätteeksi vietin viikon New Yorkissa suomalaisen kaverin kanssa. Kuten edellisessä postauksessa jo mainitsinkin, väsymys oli siinä vaiheessa jo aika kova, mutta silti kaupungista oli pakko ottaa kaikki irti. Käveltiin jalat puhki lähes joka päivä ja nähtiin todella paljon.


Asuttiin maanantaista maanantaihin seitsemän päivän ajan Holiday Inn Manhattan Financial District -hotellissa Downtownin alueella. Rector Streetin metroasema oli lähellä ja metrolla kulkeminenkin noin yleisesti oli ihan helppoa, kunhan sai ideasta kiinni (tosin selkeämpiäkin metroja on olemassa, esimerkiksi Lontoossa!). Viikon metrokortti kustansi noin 30 dollaria ja sillä sai ajella niin paljon kuin huvitti. Käveltiin yleensä aamuisin enemmän ja iltapäivällä otettiin metro takaisin hotellin lähelle. Toimi oikein hyvin!

 photo newyork_zpsqs226jpo.jpg  photo newyork1_zpszhfnokve.jpg  photo newyork8_zpsqbcgqlcz.jpg

Minä eikä mun reissuseura oltu koskaan ennen käyty New Yorkissa, joten kierrettiin kaikki turistinähtävyydet, jotka kaupungissa on must see -juttuja. Käytin muun muassa katselemassa Manhattania Rockefeller Centerin katolta, käveltiin Times Squarella, nähtiin Flatiron Building ja otettiin lautta Vapaudenpatsaalle. Sivistettiin itseämme myös kulttuurisesti, sillä vierailtiin Museum of Modern Artissa perjantai-iltana. Joku saattaa miettiä, että miksi perjatai-iltana, mutta siihen on syy! MoMAn sisäänpääsy on normaalisti noin 25 dollaria, mutta perjantaisin viidestä sulkemisaikaan saakka sisään pääsee ilmaiseksi. Kätevää!

 photo newyork4_zpsk0dezsnb.jpg  photo newyork9_zpsas80zvgl.jpg  photo newyork11_zpstj86zvxi.jpg

Rockefeller Centerin joulukuusi (oikealla) oli hieno, mutta tuo New York Public Libraryn kuusi kyllä veti vertoja sille. Jouluinen New York oli todella nätti ja mulla on puhelimessa miljoona kuvaa pelkästään joulukuusista. Niistä sais varmaan yhden kokonaisen postauksen.

 photo newyork2_zpsekb3sapx.jpg  photo newyork12_zps1r4morbn.jpg  photo newyork3_zps5kxmsa0m.jpg

Mun oma lempparijuttu Nykissä oli kuitenkin varmaan Meatpacking Districtiltä alkava High Line Park, joka on siis vanhan junanradan päälle rakennettu puisto. High Line kulkee katutason yläpuolella parin kilometrin verran aina Hell's Kitcheniin saakka ja näkymät on varsin kauniita erityisesti aurinkoisena päivänä. Käveltiin reissun aikana muutenkin paljon ulkosalla. Keskuspuistossa taaperrettiin tunti jos toinenkin ja Brooklyn Bridgeäkin jaksettiin tallustaa puoliväliin saakka.

New York oli ihan niin energinen kuin olin kuvitellutkin, mutta ei se Washingtonin edelle pääse. Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, huomenna palataan arkeen. Toivottavasti sun sunnuntai on ollut yhtä rento kuin mun. Energiaa ensi viikkoon!
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan