Ne jotka tuntevat mut paremmin, saattavat tietää, että säästäminen, budjetointi ja ylipäätään rahojen laskeminen (höhö, kuulostan Roope Ankalta!) on mun mielestä kivaa ja mielenkiintosta. Näille ihmisille ei siis varmaankaan tule yllätyksenä, että oon laskenut myös vaihtoon kuluneet rahat aika tarkkaan. Nyt on aika paljastaa teille kaikille, kuinka paljon sain sitten lopulta rahaa uppoamaan tähän meren takaiseen reissuun.

Kuva

Ennen kuin mennään yksityiskohtiin, niin sanon sen verran, että tässä summassa on mukana ainoastaan ennen vaihtoa ostetut asiat. Kaiken tän päälle täytyy vielä elääkin jollain rahalla täällä Jenkkilässä, ostaa koulukirjat, reissata, ynnä muuta vastaavaa kivaa. Paluulennosta myös muutama sana: löysin jo ennen lähtöä Norwegianilta niin hyvän tarjouksen (JFK-HEL 292e +toinen matkalaukku ja istumapaikan valinta=vajaa 400e), että se kannatti ostaa. On jotenkin lohdullista tietää, milloin pääsee takaisin kotiin. 

Osa maksuista on maksettu dollareina, joten käänsin ne euroiksi ihan vaan googlen avulla.

Mutta, ne kulut tulee tässä:

TOEFL-kielitesti 202e

LPR-testi yliopistolla 40e

Passin uusiminen 44e

Passikuvat 20e

ISEP Vakuutus $375 = 345e

Housing Registration Fee $100 = 90e

Viisumikuvat 20e

Viisumi 152e

SEVIS-maksu $180 = 161e

Lento HEL-JFK 540e

Lento JFK-SAV 73e

A- ja B-hepatiittirokotteet yhteensä 250e

Keuhkokuvat TB-todistukseen 112e

Matkalaukku 223e

Jyyn jäsenmaksu lv. 2015-2016 117e

ISEP opiskelijavaihto sl 2015 2 700e

ISEP placement fee sl 2015 353e

Lentolippu JFK-HEL 400e

Yhteensä noin 5 840 euroa.

Vajaa kuusi tuhatta euroa meni siis ennen kuin pääsin lähellekään Yhdysvaltoja. Toki tosta summasta pystyy halutessaan karsimaan: kaikkien ei tarvitse uusia passia (mun oli pakko), ostaa uutta matkalaukkua (mulla ei ollut sellaista ollenkaan) tai ottaa hepatiittirokotuksia (nekin puuttui). Jo noilla säästää melkein 500 euroa. Lisäksi lennoissa pystyis ehkä vielä säästämään, jos olis todella taktinen. Ainakin mulla on sellanen fiilis, että oisin ehkä saanut ton menolennon HEL-JFK vielä jostain halvemmalla.

Isoin maksettava summa tossa listassa on itse vaihdon maksaminen eli 2 700 euroa, jonka maksoin Jyväskylän yliopistolle. Se kattaa lukukausimaksun, asumisen, meal planin ja muutamia muita pieniä juttuja täällä amerikkalaisessa yliopistossa. Samassa laskussa oli myös toi placement fee, joten heinäkuussa maksoin vaihtoa yhteensä yli 3 000 eurolla.

Vaihtoon lähteminen on kallista puuhaa ja rehellisesti sanoen, ilman viime vuonna tehtyjä työvuoroja ja tämän kesän kesätyötä, olis varmaan jäänyt lähtemättä. Mutta ainakin tähän saakka elämä Amerikassa on ollut ton summan arvosta, ihan helposti. Ja kun kuuntelee vaihtarikavereita ja niitä summia, jotka ne on joutuneet vaihdostaan maksamaan, tulee aika onnekas olo.

Jos mietit vaihtoon lähtemistä just tällä hetkellä, niin älä pelästy tota rahasummaa. Takaan, että lukukautta ulkomailla ei voi mitata rahassa. Ja vaikka mittaiskin, niin kaikki ne kokemukset on sen rahan arvoisia!

WHAT IS UP NEXT?

Väläyttelin edellisessä postauksessa, että mulla on paljon uusia postausideoita olemassa, joten ajattelin antaa teille vähän esimakua siitä, mitä tuleman pitää. Lähes kaikki tulevat postaukset liittyvät jollakin tavalla vaihtoon, joten pieni varoituksen sana: yliannostus amerikkalaista kulttuuria saattaa olla luvassa tämän syksyn aikana.

kuva

Seuraavanlaista juttua on kuitenkin tiedossa:

• Millainen oli ensimmäinen kouluviikkoni?
• Mitä vaihto on tähän mennessä maksanut?
• Iso kuvapläjäys kampuksesta ja kenties joitain kuvia dorm roomista
• Asiaa amerikkalaisesta ruoasta
• Luokkahuonekulttuuria amerikkalaisessa yliopistossa
• Kielivaikeuksia (ja helppouksia)
• Mitä luen tällä hetkellä

Tämä on myös teille mahdollisuus kertoa, millaisia postauksia te haluaisitte lukea tai millaisista jutuista kuulla. Kaikki ideat otetaan vastaan, joten laittakaa niitä tulemaan kommenteissa, facebookissa, sähköpostilla... Ihan mitä kautta tahansa! 

AJATUKSIA AMERIKASTA

Puolitoista viikkoa oikeaa opiskelua takana! Orientaatiosta selvittiin ja sitä seuranneesta flunssastakin parannuttiin, tosin hitaasti. Nyt jäljellä on enää ärsyttävän sinnikäs yskä, joka sekin onneksi helpottaa joka päivä vähän lisää.

Amerikkaan saapuessa en ehkä kokenut kunnollista kulttuurishokkia, mutta jonkinlaisen pläjäyksen päin kasvoja kuitenkin sain. Seuraavassa seitsemän todella random huomiota Amerikasta ja amerikkalaisista, jotka mun on vaan pakko jakaa teidän kanssa.

Isot autot ja olematon julkinen liikenne

Mä olen jumissa Statesborossa. Täällä ei kulje minkäänlainen bussi eikä juna, ei siis mitään millä pääsisi pois tästä pikkukaupungista. Kampuksen sisällä kulkee bussi, mutta senkään pysäkki ei ole lähelläkään meidän dormia. Julkisten sijaan kaikilla on omat autot, joilla liikutaan lyhyinkin matka pisteestä A pisteeseen B. Jos kävelymatka on yli viisi minuuttia, amerikkalainen kulkee sen autolla.

Kaikki on just niin kuin elokuvissa

Nykissä on oikeasti keltaisia takseja, kaikki on oikeasti jättimäisen kokoista (esimerkiksi pienin maitopurkki on Valion jättipurkin kokoinen) ja kaikki on juuri niin kuin amerikkalaisissa leffoissa ja TV-sarjoissa näytetään. Se on jopa vähän huvittavaa, koska paljon amerikkalaisia sarjoja kattoneena tänne saapuminen oli vähän ku ois lavasteisiin astunu.

Kouluruoka on "pahaa"

Vaihtoehtoja koulun cafeteriassa on paljon, mutta ne ei vaihtele ollenkaan, eikä niistä helpolla löydä mitään terveellistä. Perinteiset pitsat ja hampparit on aina tarjolla, mutta joukosta löytyy myös sandwichejä, jotka jenkkien tapaan tehdään valkoisesta leivästä ja väliin tulee majoneesia ja pekonia. Luovuutta saa käyttää ihan tosissaan, että valikoimista saa kasattua itselleen edes jotenkin tasapainoisen lautasellisen ruokaa. Ja ruoan kanssa juodaan cokista, ofc.

Me-henki on jopa ahdistavan hyvä

Koulun jalkapallojoukkueen (ja football on täällä siis jenkkifutista, ei socceria eli tavallista jalkapalloa) kannustaminen on lähes pakollista. Orientaation aikana joka paikassa toitotetaan, miten kaikki uudet opiskelijat on nyt osa yhteisöä, joka on täällä nimeltään Eagle Nation. Teemaväri on sininen ja ehkä nimestä voi päätellä, teemaeläin on kotka. Koululla on jopa oma elävä kotka, Freedom, joka lentää jalkapallostadionin yllä ennen jokaista kotipeliä (se on muuten valtava!).

Kokolattiamattoa joka paikassa!

Suomalaisena on tottunut puu- tai laattalattioihin, ja muovimattoon, mutta täällä kokolattiamatto on se juttu. Ja sen päällä kävellään kengät jalassa. Kengät jalassa mennään joka paikkaan ja mua itseasiassa ällöttää kävellä meidän asunnossa ilman kenkiä, koska sukista tulee niin likaset. (Sanoinko jo, että nää jutut on tosi random havaintoja?)

Kursseilla on kovat odotukset, mutta matalat standardit

Viime viikolla kursseilla jaettiin syllabukset, eli nivaska papereita, joista löytyy kurssin aikataulu, lukemiset ja arvosteluperusteet. Niiden perusteella jännitin opiskelua aika paljon, koska tekemistä tuntu olevan paljon ja taso aika kova. Noh, tällä viikolla on tuntunut, että se ei ehkä ole ihan totta. Meidän News reporting and writing -kurssilla, joka on siis uutiskirjottamisen jatkokurssi, on opiskelijoita, jotka eivät eilen luennolla osanneet kirjoittaa 150 sanan perusuutista. Joten ehkä tästä selvitään.

Kotiläksyjä on samaan tapaan kuin lukiossa

Vaikka standardit saattaa olla vähän matalat, niin hommia silti riittää. Opettajat odottaa, että lukuläksyt jokaiselle luennolle on luettu ja pistareita saattaa olla jokaisella kurssilla joka viikko. Journalismin kursseilla pitää kaiken lisäksi saada aikaan juttuideoita, haastatteluja, nettisivuja, audiojuttuja, videoita... Työtaakkaa on enemmän kuin Suomessa, mutta onneks suurin osa tehtävistä on ihan kivoja.

Muuten elämä Statesborossa on alkanut asettua ihan mukavasti uomiinsa. Mulla on kasa postausideoita odottamassa toteuttamista, joten sisällön ei ainakaan hetken pitäisi loppua kesken. Kunhan vaan ehdin kirjottaa! Palataan taas viimeistään ensi viikolla, silloin saatan paljastaa kuinka paljon tää lysti on tähän mennessä maksanut. Ihanaa keskiviikkoa sulle! 

FIRST WEEK IN THE US

Ensimmäinen viikko Yhdysvalloissa alkaa olla lopuillaan! Tähän vois löpistä taas siitä, miten nopeesti aika oikeesti kuuluukaan. Vastahan oli kesäkuun alku ja mietin, että vaihdon alkamiseen on vielä ikuisuus. Mutta, täällä ollaan ja kaikki on enemmän (ja toisaalta myös vähän vähemmän) hyvin. 

Maanataina matka kohti Jenkkejä alkoi hieman 12 jälkeen päivällä, kun lähdettiin ajelemaan kohti Helsinki-Vantaata. Mulla oli saattamassa kokonainen lössi porukkaa: sisko, isi ja poikaystävä. Fiilis oli ihan epätodellinen, koska oon halunnut opiskelemaan Amerikkaan 13-vuotiaasta lähtien!

Lensin ensin Helsingistä Tukholmaan, missä kahden tunnin vaihto sujui ihan sairaan nopeesti. Tukholman kentällä naputtelin itelleni lentolipun kotiin, joten mulla on jo kotiintulopäiväkin tiedossa. Tukholmasta jatkoin Norwegianin lennolla New Yorkiin ja se oli elämäni pisin lento kahdella tapaa. En oo koskaan ennen lentänyt niin kauaa ja toisaalta lentokoneessa oli ihan sairaan kylmä. Paluulennolle laitan enemmän päälle.

Nykissä vietin 12 kiduttavan pitkää tuntia, joista muutama ensimmäinen kului lentokenttämuodollisuuksissa ja loput kymmenen penkillä torkkuen. Siinä vaiheessa olin ihan kypsä ja valmis luovuttamaan, koska väsytti niin paljon. Onneksi poikaystävän kannustusviestit nosti vähän mielialaa. Jatkolennon Savannahiin piti lähteä kahdeksan aikaan aamulla, mutta se oli lopulta huonon sään vuoksi yli kaksi tuntia myöhässä. Savannahiin pääsin siis joskus puolen päivän aikaan tiistaina. 

Savannahin kenttä on varmaan maailman suloisin! Se on pieni ja kodikas, jos sitä sanaa voi käyttää lentokentästä. Portteja on alle 20 ja terminaaleja yksi, joten minkäännäköstä eksymisvaaraa ei ollut. Kahden vuorokauden lentokoneissa palelemisen jälkeen Savannahin +33 astetta oli paljon. Mut koska Suomessa ei paljon kesää ollut, se ei paljon haitannut. Savannahista meni vielä vajaa tunti autolla kampukselle. Sain avaimet mun huoneeseen ja mut jätettiin dorm roomin luokse.

Mulla on tanskalainen kämppis Nadia, joka on tosi mukava ja jonka kanssa on aika varmasti tosi helppo asua. Me jaetaan kylpyhuone, mutta molemmilla on omat huoneet. Keittiön meidän kanssa jakaa kaksi amerikkalaista opiskelijaa. Ekana iltana käytiin vajaan kymmenen hengen vaihtariporukalla päivällisellä ja sillä porukalla ollaan hengattu koko viikko. Mukana on yks ruotsalainen, kolme tanskalaista, yks ranskalainen, yks norjalainen ja kaks saksalaista. (Vitsailtiin, että meillä on kyllä sellanen valkoisten eurooppalaisten lössi...)

Orientaatio alko keskiviikkona kahdeksalta aamulla, mutta mulla tai jet lag vaikuttaa ja olin hereillä jo joskus 05.30. Suomessa kello ois ollu silloin jo yli puolen päivän. Ensimmäinen päivä oli ihan sairaan pitkä, kahdeksasta kahdeksaan ja uutta informaatiota tuli tosi paljon. Päivä istuttiin auditoriossa kuuntelemassa luentoja ja iltapäivällä päästiin Walmartiin ostamaan tavaraa meidän dorm roomiin. Sama kaava toistui torstaina, mutta päivä oli vähän lyhyempi. 

Perjantaina orientaatio loppui jo kolmen aikaa iltapäivällä. Käytiin syömässä, hengattiin Starbucksissa, käytiin kiertelemässä yliopiston valtavassa kaupassa ja illalla mentiin yhden meidän tutorin luokse istumaan iltaa. Lähdettiin kuitenkin Nadian kanssa kotiin jo joskus yhdentoista aikaan, kun muut lähti baariin. Tiedettiin, että tänään (tai siis Suomessa eilen) on uudet bileet, joihin haluttiin, joten ei ollut järkeä bilettää yömyöhään. Lisäksi orientaatio jatkui lauantaina yhdeksältä aamulla.

Lauantaina aamulla mua odotti ikävä yllätys, kun heräsin kuumeiseen oloon joskus seitsemän aikaan. Nadian on ollut flunssassa koko viikon ja nyt mulla on se sama, Mentiin kuitenkin tunnollisesti orientaatioon yhdeksäksi, mutta kun kävi selväksi, että se oli suunnattu transfer-opiskelijoille ja meille oli jo kerrottu kaikki ne asiat, me hiivittiin porukalla tunnin jälkeen salista pois ja lähdettiin uimaan. Meidän dormin pihapiirissä on oma uima-allas. Siellä vietettiin aikaa muutama tunti, otettiin aurinkoa ja uitiin. 

Lounaan jälkeen mä olin ihan puhki ja tunsin, että kuume nousee. Iltapäivällä nukuin neljä tuntia, skypetin sekä perheen että poikaystävän kanssa ja nyt oon tässä. Kello on täällä 20.41, Suomessa se on 3.41. Päätin suosiolla jättää bileet väliin ja yrittää saada tämän flunssan katoamaan, ennen kuin koulu alkaa maanantaina. Kirjottelen myöhemmin lisää kurssivalinnoista ja koulusta, nyt aion laittaa pään tyynyyn.

Ihanaa viikonloppua sulle. :-)

MITEN MENI NOIN NIIKU OMASTA MIELESTÄ?

Mua alkoi naurattaa, kun luin mun Goals for July -postausta viime kuun alkupuolelta. Heinäkuu ei ollut tavoitteiden saavuttamisen kannalta hyvä kuukausi, vaikka muuten ihan kivaa olikin.

Sekä liikunta että valokuvaaminen jäivät oikeasti aika vähiin, mutta en jaksa tuntea huonoa omaatuntoa kummastakaan. Vaihdon suunnittelu, ystävät ja työ ovat vieneet niin paljon aikaa, etten kyllä tiedä mihin olisin näitä enää tunkenut. Varmaan yöaikaan ois pitänyt käydä lenkillä!

Lupasin tehdä kesäseikkailun ja sen tein. Oltiin kämppiksen (nykyisin jo ex sellaisen, nyyh) kanssa Serenassa ja Linnanmäellä yhtenä sunnuntaina. Olin ihan innoissani Serenasta, koska en ollut koskaan päässyt sinne lapsena käymään. Siirryin varmaan henkisesti jonnekin viisivuotiaan tasolle, kun näin ne kaikki liukumäet... Linnanmäellä totuus ja oma ikä iskivät sitten kuitenkin kasvoille ihan täysillä, kun jo muutaman laitteen jälkeen oli aika heikko olo.

Lupasin myös lukea lisää ja siinä pysyin. Kuukauden suosikit -postauksessa vinkkasinkin Kerstin Gierin kirjoista. Toinen vinkki on tällaista scifiummikkoakin miellyttävä Hannu Rajaniemen Kvanttivaras-trilogia, joka mulla on nyt menossa. Pitäis saada kakkososa luettua tällä viikolla loppuun.

Elokuussa meinaan säästää itseäni ja asettaa kunnianhimoisesti tavoitteeksi selviämisen. America, here i come... Uudessa mantereessa, maassa ja kulttuurissa on luultavasti tekemistä ihan riittävästi ilman sen kummempia tavoitteita. Haluaisin päästä kivoille kursseille, saada uusia kavereita (tuleva kämppis on ainakin ihan mukava!) ja ehkä kuvata jonkinmoisen vlogipätkän. Aika perusjuttuja siis.

Ihanaa torstaita sulle!