Liian paksut reidet. Maha pömpöttää. Allit heiluvat. Otsassa on kirkuvan punainen finni. Ja tukkakin on värjäämättä. Kesä tulee, ilmat lämpenee ja vaatteet vähenee. Samassa tahdissa tyttöjen ja naisten itsetunto laskee ja puheet kesäkuntoon pääsemisestä kiihtyvät. Tässä vaiheessa kesäkuuta ne ovat itseasiassa olleet käynnissä jo muutaman kuukauden.
Luin joku aika sitten Maaret Kallion blogikirjoituksen Uskalla olla vihaamatta kehoasi ja huokaisin helpotuksesta. Joku oli pistänyt sanoiksi sen, mitä olen viime viikkojen aikana pyöritellyt omassa päässäni.
Kävin bikiniostoksilla ennen juhannusta. Stadiumin sovituskopin ankarissa valoissa reidet näyttivät ällöttävän harmailta, säärikarvat ajelematta, meikitön naama punoitti lämpöisen sään takia ja likaiset hiukset olin vetänyt ponnarille. Tuijotin hetken itseäni peilistä ja yritin olla ajttelematta negatiivisesti. Ihan sama, miltä mä täällä sovituskopissa näytän. Kukaan ei koskaan näytä sovituskopin valoissa hyvältä.
Kokeilin muutamat bikinit, kunnes päädyin tummansiniseen settiin. Yllätyksekseni ostin tavallisen mallisen alaosan, mitä en ole tehnyt muutaman vuoteen. Olen tietoinen siitä, että lantioni ja reiteni ovat koko kehoni levein kohta ja olen aina ennen halunnut peittää ne. Siis käytännössä ostaa sortsimallisia alaosia. Tällä kertaa päätin kuitenkin sovituskopissa, että jos jollakin on ongelma, miltä bikinit näyttävät mun päällä, niin olkoot. Kyseinen alaosa oli niin hyvän tuntuinen, että kiikutin sen kassalle.
Maaret Kallio kirjoitti mielestäni osuvasti: "Ranta ei vaadi mitään, eivätkä aallot käske kurveja kauniimmaksi." Bikinikunto on tosiasiassa vain ihannekuva meidän ihmisten päiden sisällä. Kun katselet muita ihmisiä rannalla, huomaat varmasti, että suurimmalla osalla ei ole näkyviä vatsalihaksia tai kiinteitä reisiä. Mä tiedän, että mulla ei ainakaan ole.
Uskalla olla kiltti itsellesi ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Se on vaikeaa, tiedän, mutta yritä. Rannalla lekottelustakin tulee paljon kivempaa, kun ei tarvitse huolehtia siitä, mitä muut ajattelee sun ulkonäöstä.
Tähän loppuun vielä muutama tsemppibiisi: Valovuoden Aurinkokuningatar ja Mariskan Itserakkausjuttuu.
Luin joku aika sitten Maaret Kallion blogikirjoituksen Uskalla olla vihaamatta kehoasi ja huokaisin helpotuksesta. Joku oli pistänyt sanoiksi sen, mitä olen viime viikkojen aikana pyöritellyt omassa päässäni.
Minä olen riittävän hyvä ja kelpaan näin.
Kokeilin muutamat bikinit, kunnes päädyin tummansiniseen settiin. Yllätyksekseni ostin tavallisen mallisen alaosan, mitä en ole tehnyt muutaman vuoteen. Olen tietoinen siitä, että lantioni ja reiteni ovat koko kehoni levein kohta ja olen aina ennen halunnut peittää ne. Siis käytännössä ostaa sortsimallisia alaosia. Tällä kertaa päätin kuitenkin sovituskopissa, että jos jollakin on ongelma, miltä bikinit näyttävät mun päällä, niin olkoot. Kyseinen alaosa oli niin hyvän tuntuinen, että kiikutin sen kassalle.
Maaret Kallio kirjoitti mielestäni osuvasti: "Ranta ei vaadi mitään, eivätkä aallot käske kurveja kauniimmaksi." Bikinikunto on tosiasiassa vain ihannekuva meidän ihmisten päiden sisällä. Kun katselet muita ihmisiä rannalla, huomaat varmasti, että suurimmalla osalla ei ole näkyviä vatsalihaksia tai kiinteitä reisiä. Mä tiedän, että mulla ei ainakaan ole.
Uskalla olla kiltti itsellesi ja hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Se on vaikeaa, tiedän, mutta yritä. Rannalla lekottelustakin tulee paljon kivempaa, kun ei tarvitse huolehtia siitä, mitä muut ajattelee sun ulkonäöstä.
Tähän loppuun vielä muutama tsemppibiisi: Valovuoden Aurinkokuningatar ja Mariskan Itserakkausjuttuu.
No comments:
Post a Comment