Slider

SISÄINEN SOKERIHIIRENI ON POISSA (MELKEIN)

06/02/2015

Loppiainen, noin neljä viikkoa sitten. Ruudulla pyörii Marco Polon viimeinen jakso ja mulla on edessä After Eight -minttusuklaalaatikko. Poikaystävä makoilee sängyllä vieressä ja katsotaan yhdessä sarjoja ja syödään karkkia. Jossain vaiheessa mahaa alkaa taas koskea ja se muuttuu pinkeäksi palloksi. On paha olla.

Itseasiassa on ollut paha olla melkein viimeiset kolme viikkoa. Suklaata on kulunut enemmän kuin laktoosi-intolerantikolle sopii. Sitä on oikeastaan kulunut enemmän kuin tavalliselle ihmisellekään sopii. Joulusuklaata on joka paikassa. Sokerikoukku tuntuu ylitsepääsemättömältä. Joka kerta, kun päätän, että tänään en syö yhtään suklaata, sorrun kuitenkin illalla ottamaan sen yhden suklaan. Ja sen jälkeen toisen. Ja kolmannen. Neljännen. Koko pussin. Tai laatikon.

 photo tulppaanit_zpsf4b1ad80.jpg

Loppiaisen jälkeisenä keskiviikkona mitta tuli täyteen. Päätin, että nyt saa paha olo, ällötys ja ittensä inhoaminen loppua. Alkoi herkkulakko, joka varmasti ensimmäistä kertaa ikinä kesti koko suunnitellun ajan.

Päätin olla neljä viikkoa erossa valkoisesta sokerista. En orjallisesti, mutta kuitenkin niin, etten syö karkkia, mitään leivoksia tai vastaavia, enkä useinkaan edes esimerkiksi sipsejä. Päätin elää normaalilla ruolla ja korvata makean jollain muulla.

Pakko myöntää, heikkoja hetkiä tuli useampia kertoja. Varsinkin viikonloput oli vaikeita, kun kämppiksellä tai poikaystävällä oli karkkia ja itse vedin rusinoita ja pähkinöitä vieressä. Sallin itselleni yhden suklaaseen vivahtavan herkun: kaakaon. Senkin tein (niinkuin aina) kuumaan veteen ja sekoitin sekaan ainoastaan kaakaojauheen ja vähän maitoa.

Alussa tilanne tuntui pahalta, mutta omassa mielessäni otin niskalenkin sokerin himostani isäni 50-vuotissyntymäpäivillä. Onnistuin olemaan vetämättä itseäni ähkyyn ja söin iisisti. Nautin kuitenkin juhlista todella paljon ja mulla oli kivaa. Ruoka ei enää hallinnut kaikkia ajatuksiani.

Neljä viikkoa ilman herkkuja paransi oloa huomattavasti, mutta opetti myös tietyllä tavalla uutta suhtautumista karkkiin. Herkut ei ole aina pahasta, kunhan niissä pitää kohtuuden (ja muistaa omat rajat laktoosin kanssa). Joskus tulee paha olo, sille ei voi mitään. Mutta siihen tunteeseen ja morkkikseen, joka herkkujen syömisestä tulee, ei saa jäädä vellomaan. Entä sitten jos tuli syötyä vähän liikaa pullaa? Entä sitten, vaikka tänään menikin kokonainen suklaalevy? Huomenna on uusi päivä ja parempi mieli.

Neljän viikon jälkeen olen varsin ylpeä itsestäni, rehellisesti. Karkkilakkoja olen yrittänyt ennenkin, mutta koskaan en ole saanut vietyä niitä loppuun asti. Tällä kertaa saavutin tavoitteeni! Palkinnoksi tilaan itelleni yhdet urheilurintsikat, joita oon käynyt kuolaamassa viime aikoina useasti. Loppuun vielä muutama vinkki, joilla sinäkin voit kukistaa makeanhimosi :)


 photo kukat2_zps23848ffa.jpg

3 parasta sokerin korvaajaa

1. Purkka. Jos ruuan jälkeen on pakko saada makeaa, syö purkkaa. Siitä saa sopivan määrän sokeria elimistöön, eikä raikkaaseen suuhun edes tee mieli enää laittaa mitään.

2. Rusinat ja pähkinät, mieluiten maustamattomia. Itse söin rusinoita pienen määrän jälkiruuaksi ja joskus aamuisin puuron päällä. Nam.

3. Hedelmät, varsinkin banaani auttaa makeanhimoon oivasti. Hedelmät on terveellisiä ja ne kulkee kätevästi mukana vaikka välipalanakin.

2 comments:

  1. Oooh hyvä postaus :-) mulla on ollu joulun jälkeen ihan sama ongelma, eli karkkia on kulunut ihan tuhottomia määriä....... Päätin aina että nyt en ota enää, mutta sit kuitenkin seuraavana päivänä kaapissa kummitteleva suklaalevy hävis helposti.... Ärsytti, mutta sokeri oli vaan niin koukuttavaa!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos! Sokeri on kyllä tosi koukuttavaa ja huomasin sen aika heti lakon lopettamisen jälkeen. Mutta opetteluahan tää on, aina ei voi olla lakossa :)

      Delete

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan