Slider

OOTSÄ PELLE?

17/07/2014

 photo DSC_04002_zpsf07fac94.jpg
En, mä oon viidakkoeläin.

Multa kysyttiin aika monta kertaa yläasteikäisenä, että oonko mä pelle, kun kerroin harrastavani sirkusta. Joskus rasittaa vieläkin kaikki ne niin väärät mielikuvat, joita ihmisille tästä lajista tulee. Nykyään noita kommentteja kuulee onneksi aika harvoin, kun ihmiset on ruvennu ymmärtämään että sirkus on muutakin kun pellejä, ballerinoja ja poneja.

Alotin sirkuksen 12-vuotiaana. Äiti bongasi lehdestä uuden sirkuskoulun ilmotuksen, kun olin kuudennella luokalla ja kaverin kanssa lähdettiin kokeilemaan millasta se oli. Olin lapsesta saakka kuikuillut paikkakunnan toista sirkuskoulua aina kun ajettiin siitä ohi ja mun mielestä ne notkeet tytöt oli siellä tosi taitavia! Muistan joskus näistä tytöistä tehdyn lehtiartikkelin ja olin kuolla kateudesta.

Sitten kun äiti löysi Kouvolasta ihka uuden sirkuskoulun, miekin pääsin harrastamaan. Vaan se ei ollutkaan ihan sellasta kun olin ajatellut. Mulla oli tosi kauan aikaa sellanen elefantti lasikaupassa -fiilis. Alotin tietysti alkeisryhmästä ja siellä mä olin vanhinpana viisi vuotiaiden kanssa. Kaikki alakoulun ikäluokat oli edustettuna ja no, sanotaan vaan että ne pienemmät oppi kaiken nopeemmin kun minä. Ainakin musta silloin tuntu siltä.

Siitäkin ryhmästä on jääny mulle muutama kaveri, joita edelleen nään silloin tällöin. Aika nopeesti aloin kumminkin ettimään sirkuksen sisältä lajia, joka luonnistuisi multa akrobatiaa paremmin. Löysin jongleerauksen puolen vuoden harrastamisen jälkeen. Paras tunne on ehdottomasti se, kun joku uusi kuvio onnistuu ensimmäisen kerran. Viimeisen vuoden aikana jonkka on jäänyt vähän vähemmälle, mut kyllä mä aina silloin tällöin tavaroita heittelen, ettei taidot häviä ihan kokonaan.

Harrastin sirkuskoulussa ehkä viitisen vuotta. Syksyllä 2011 me päätettiin kaverin kanssa perustaa oma sirkusryhmä. Meitä alotti Sukriksessa yheksän tyttöä ja ekan puolen vuoden aikana me luotiin Naulan Kantaan! -minikokonaisuus, josta tuli lopulta lähes kolmen vartin mittanen. Vuoden ajan me keikkailtiin lähes kolme kertaa kuussa. Seuraavana jouluna ryhmän koko pieneni seitsemään ja keväällä viiteen. Nyt me ollaan vuosi treenailtu viidestään ja hiottu tekemistä eteenpäin. Seuraava tähtäin on ensi pääsiäisenä järjestettävillä sirkusfestareilla.

 photo DSC_0480_zps6c8be9cc.jpg  photo DSC_0539_zps008b87bd.jpg

Tällä hetkellä vastaan Sukriksessa aika paljon meidän teknisestä puolesta, eli musiikista, nettisivuista, sähköposteihin vastaamisesta, facebookin päivittämisestä... Sen lisäks tykkään ite edelleen jongleerata ja tehä satunnaisesti akroa. Mulla tulee sellasia ajanjaksoja, joilloin voisin vaan treenata vuorokauden ympäri ja joskus on sellasia viikkoja, kun ei vaan jaksais kiinnostaa. Sirkus on kumminkin niin ihanan monipuolinen laji, että en mie siitä vielä oo valmis luopumaan.

Jos joku miettii, että minkä ikäisenä tätä pitäs alkaa harrastaa, niin uskokaa mua, mitään ikärajaa ei ole! Viisi vuotiaat oppii nopeesti, mutta oonpa kuullut yli parikymppisistä, jotka on muutaman vuoden treenillä pääseet sisään tän alan oppilaitokseenkin.

Sirkus on monipuolinen laji ja se antaa fyysisten ominaisuuksien lisäksi ihan mahottoman paljon muutakin!

Onnistumisen iloa ja eväitä tulevaisuuteen - 

10 asiaa, jotka sirkus on mulle antanut

  1. Hyvä peruskunto. Treeneissä tulee liikuttua nmonella eri tavalla, että huomaat käyttäväsi lihaksia, joista et tiennyt mitään.
  2. Uusi asenne. Pienestä ei meillä treeneissä valiteta.
  3. Venyvyys. Oon ollut luonnostaan notkea aina, mutta en ikinä ois aiemmin pystynyt tekemään kylmillä lihaksilla spaagatia. Nyt pystyn lihasten ollessa lepopituudessa tekemään spagaatin ihan helposti.
  4. Koordinaatio. Varsinkin tasapaino ja silmän ja käden yhteistyö kehittyy. Kömpelyys katoaa.
  5. Ystävät. Sirkus on suurimmaksi osaksi ryhmälaji, joten uusilta tuttavuuksilta ei voi välttyä.
  6. Rohkeus. Esiintyminen kuuluu olennaisena osana lajiin, joten lavalle nouseminen on itelläni kehittänyt rohkeutta ihan mielettömästi.
  7. Organisointikyky. Oman sirkusryhmän pyörittäminen on vaatinut paljon työtä ja joskus kyyneleitä. Varsinkin raha-asioiden pyörittelyyn menee aikaa.
  8. Nippelitieto. Ennen sukrista en osannut miksata biisejä yhteen. Nyt osaan.
  9. Huikeat kokemukset. Kahdet sirkusfestarit, varmaan lähemmäs sata keikkaa ja yhdessä telkkariohjelmassa esiintyminen. Eipä niitä mistään muualta ois saanut.
  10. Osaaminen. Sirkus ja Sukris mainitaan mun ansioluettelossa ja tän vuoden kesätöitä hakiessani multa kysyttiin haastattelussa, mitä sirkus on mulle antanut. Työnantaja tuntui arvostavan esiintymistaitoa ja ahkeruutta.
Tsekkaa Sirkusryhmä Sukriksen nettisivut ja Facebook! Ja jos sirkus alkoi kiinnostaa, niin suuntaa Nuorisosirkusliiton sivuille ja etsin sun oman alueen harrastusryhmä. Monet sirkuskoulut järjestää myös aikuisten ryhmiä!

2 comments:

  1. Kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! :) Aluksi tuli mieleen, että ei olisi kyllä ikinä mun laji, mutta toi listaus siitä, mitä kaikkea sirkus on sulla kehittänyt kuulostaa kyllä tosi hyvältä :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Parasta sirkuksessa on, että se sopii kyllä ihan kenelle tahansa, mahdollisuuksia on niin monia! Kiitos kommentista :)

      Delete

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan